Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 811-812 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Pilvenpiirtäjä-Pilvet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kuten 1922 rupeamasta presidentiksi; otti
sotaministerin salkun sekä muodosti lokak.
hallituksen, jossa myös sotaministerinä.


J. Pilsudski.

Pilvenpiirtäjä (engl. skye-scraper),
amer. suurkaupunkien yli 15-kerroksisten
rakennusten yleinen nimitys. P:ää tukee
täydellinen rautarunko, johon kivet muurataan,
ks. kuvaliitettä New York.

Pilvenpyörre, pilvenpatsas,
trombi, ahtaalla alalla tapahtuva ilman
pyörreliike. Ilmenee kuumaan vuoden- ja
päivänaikaan. Pilven alirajalle
muodostuu suppilomainen lisäke, jonka kärki
kasvaa alaspäin. Samalla meri alkaa
kuohua ja aallot muodostavat muutaman
metrin korkean patsaan, jonka jatkoksi
kohoaa sumupatsas. P:n kohdalla
ilmanpaine laskee äkkiä alhaiseksi.

Pilvet ovat ylemmissä ilmakerroksissa
leijailevia sumu- tai usva joukkioita.
Ylemmät p. ovat tav. muodostuneet
jääkiteistä tai -neuloista, keskikorkeat ja
alemmat pienistä vesipisaroista vieläpä
—20°:ssa (alijäähtynyt tila).
P. muodostuvat etenkin lämpimänä
vuodenaikana ja matalapaineiden yhteydessä
siten, että ylöspäin kohoava ilma
jäähtyy niin kylmään tilaan, ettei se voi
enää pitää kaikkea kosteuttansa
näkymättömänä vesihöyrynä, jolloin osa
tiivistyy vesipisaroiksi. Mutta maanpinnan
läheisyydessäkin syntyy p:iä kostean
ilman siellä jäähdyttyä tai sen
kylmentyessä taivaalla tapahtuneesta
voimakkaasta lämmönpoissäteilystä. Joskus
syntyy p:iä myös eri läpimien ja eri
kosteiden ilmavirtausten kosketuskohdissa.
P:ien vesipisaroiden läpimitta vaihtelee
0,002 ja 0,010 cm:n välillä, ja
tämän pienen kokonsa takia ne voivat
leijailla ilmassa. P. ovat tav. alituisessa
muodostumistilassa: toisissa kohden
korkeamman lämpötilan vaikutuksesta
höyrystyen häviää pisaroita ja toisissa
kylmemmissä kohden muodostuu uusia. —
P. sisältävät satamatta keskimäärin 1-2,
korkeintaan 5-8 g vettä m³:ia kohti,
l. 200-500 pisaraa cm³:ia kohti.
Pilvikerroksen ilma sisältää tav. enemmän
vesihöyryä kuin pisaroita.
P:lla on Howardin mukaan kolme päämuotoa:
1) cirrus- l. haiven-p. (ci),
ylimmät, kevyet valkeanhohtoiset jää-p,
(korkeus 7-13, meillä keskim. 8-9 km);
2) stratus- l. kerros-p. (st), harva,
tasaisesti samaan korkeuteen levinnyt
harmahtava sumukerros (kork. 0,5-1 km);
3) cumulus- l. kukkula-p. (cu),
vahva, suureksi osaksi tumma, ylhäältä
pyöreähkö ja usein epäsäännöllinen,
mutta alapuolelta verraten tasainen
pilvimöhkäle. Pohjan korkeus tasaisilla
mailla 1-2 km, vuoristoissa suurempi;
huippu nousee kesällä joskus 6-12 km
korkealle. Päämuodoista syntyvät
väliasteina seuraavat lajit:
1) cirrostratus- l. harso-p. (ci-st),
jotka muodostavat hienon valkohohteisen
harson ja ovat yleensä n. km:iä alempana
kuin cirrus-p.; 2) cirro-cumulus l.
haivenkukkula- l. lammas-p.
(ci-cu), pienistä hattaroista muodostunut,
usein säännöllisesti ryhmittynyt kaunis
pilvisikerö (kork. 5,5-6,5 km);
3) alto-stratus- l. korkea-kerros-p. (a-st),
vaaleanharmaa tai sinertävä, tasainen tiheä harso,
jonka läpi aurinko ja kuu kuumottavat heikkoina,
epäselvinä läikkinä (kork. 3-7 km);
4) alto-cumulus- l. korkea-kukkula-p.
(a-cu), valkoisia pumpulitukkoja muistuttavia
pallerolta, asettuneina vierekkäin ryhmiin tahi
riveihin (kork. 3-6 km); 5) strato-cumulus-
l. kerros-kukkula-p. (st-cu), osittain
palleroitunut tai rulliksi muodostunut
harmaa kerrospilvi, talvisella taivaalla
yleinen pilvilaji (kork. 1-2 km);
6) nimbus- l. sade-p. (nb), harmaa,
paksu pilvikerros, josta sataa vettä ja
talvella lunta (kork. 1-2 km). Kukkula-p:stä
kehittyvät 7) ukkos-p. l. cumulonimbus
(cu-nb), mahtavia, 2-6 km korkeita
pilviröykkiöitä, jotka antavat rae- ja
rankkasateita usein ukkosen kerällä.
P:ia esiintyy runsaimmin 1,2-2, 4-4,8,
6-7, 8-8,8 ja 9-10 km:n korkeusvyöhykkeissä.
Niiden korkeus määrätään joko kolmioimalla,
jolloin mitataan pilviteodoliitilla tai
fototeodoliitilla kahdesta paikasta saman
pilvenkohdan korkeuskulmat, tai myös
laskemalla yläilmoihin tasaisella nopeudella
nousevan, vedyllä täytetyn kumipallon
katoamiskorkeus pilveen. P. ovat yleensä
korkeammalla kesällä ja iltapäivällä kuin
talvella ja aamupäivällä ja sitä alempana,
kuta pohjoisempana seutu on. Ne liikkuvat
samoissa olosuhteissa sitä kovemmin, kuta
korkeammalla ovat, nopeammin talvella
kuin kesällä. Päälajien keskimääräiset
nopeudet meidän maamme kohdalla ovat:
ci 20-23, ci-cu 18, a-cu 12-13, st-cu 7-12,
nb 7-12, st 7-10 m/sek. P:n liikesuunta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>