Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Pohjois-Amerikan Yhdysvallat-Pohjois-Amerikka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
julkiset rakennukset, kuten Capitolium
ja Valkoinen Talo Washingtonissa.
Uusklassillisuus esiintyy n. v.sta 1835;
antiikin temppelit tulevat tästä lähin
olemaan julkisten ei-kirkollisten
rakennusten malleina, kirkot rakennetaan
goottilaiseen tyyliin, esim. Trinity Church
New Yorkissa. Omaperäisin arkkitehti
on H. H. Richardson.
Pilvenpiirtäjillä on Pohjois-Amerikan taide
luonut uuden rakennustyypin. Ratkaisevan
taiteellisen voiton se sai Cass Gilbertsin
(s. 1859) rakentamassa Woolworth Buildingissa
(ks. kuvaliitettä New York).
— Maalaustaide oli aluksi
etupäässä muotokuvamaalausta; etevin
muotokuvamaalari oli G. Stuart.
1800-luvun toisella neljänneksellä
syntyy kotimainen maisemamaalaus, n. s.
Hudsonin koulukunta. Seuraavan
sukupolven taiteessa on düsseldorfilaista
vaikutusta (vrt. Düsseldorfin
taideakatemia) ja myöh. ranskalaista.
Huomattavimmat maalarit ovat Whistler
ja Sargent, jotka ovat
saavuttaneet maailmanmaineen. Graafikoista on
kuuluisin Pennell. — Kuvanveiston
asema on ollut syrjäytetympi. Johtavat
taiteilijat tällä alalla ovat J. Q. A. Ward
(1830-1910) ja A. Saint-Gaudens (1848-1907).
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat,
Yhdysvallat (ks. t.).
Pohjois-Amerikka, Panaman kanavan
pohjoispuolella oleva Amerikan osa,
maapallon kolmanneksi suurin maanosa.
Siihen luetaan Grönlanti ja P.-A:n
arktinen saaristo, varsinainen P.-A.
(Tehuantepecin lahteen saakka ulottuva
mantereen osa), Keski-Amerikka ja
Länsi-Intian saaristo; kaksi viimeksimainittua
aluetta, joista osa lähemmin liittyy
Etelä-Amerikkaan, sekä Meksikko luetaan tav.
n. s. Väli-Amerikaksi (ks. t.).
Pinta-ala 24,5 milj. km2, varsinainen
P.-A. 19,8 milj. km2. Mantereen pohjoisin
niemenkärki Kap Murchison (Boothia
Felixissä) 71° 54’ pohj. lev. ja eteläisin
Punta Mariato (Panamalla) 7° 12’ pohj.
lev.; maanosan pohjoisin niemi Kap
Bridgman (Grönlannissa) 83° 37’ pohj.
lev. — Tärkeimmät lahdet ja saaret.
Lännessä Panaman lahti, Tehuantepecin
lahti, Kalifornian lahti, San Franciscon
lahti, Juan de Fucan salmi ja sen
pohj.-puolella Vancouverin saari, Kuningatar
Charlottan saaret, Alaskan niemi, Aleutit,
idässä Hudsoninlahti, St. Lawrence-lahti,
jonka edustalla New Foundland, Fundylahti,
Delawaren lahti, Chesapeake-lahti, etelässä
Meksikonlahti ja Karaibinmeri.
— Pinnanmuodostus ja vesistöt.
P.-A. on ollut Grönlannin, Islannin ja
Huippuvuorten kautta manneryhteydessä
Euroopan ja Beringin salmen kautta
Aasian kanssa; edellinen yhteys katkesi
tertiäärikauden keskivaiheilla, jälk.
kvartäärikaudella. Yhteys Etelä-Amerikan
kanssa syntyi vasta nuorempana tertiäärikautena.
— Mantereen itärannikon lähellä
ja sen suuntaisina kulkevat jo
paleotsooisena maailmankautena poimuttuneet
Appalakkiset vuoret, joiden mukaan
mantereen koko itäosaa usein sanotaan
appalakkiseksi. Pitkin länsirannikkoa
kulkevat Kordillieerit, joiden itäisimpänä
jonona ovat liitu- ja tertiäärikaudella
poimuttuneet Kalliovuoret; pohjoisessa
ovat Alaskan vuoret, joissa maanosan
korkein vuorenhuippu Mac Kinleyn vuori
(6,240 m). Kalliovuorten länsipuolella on
useita erämaanluontoisia ylätasankoja.
Appalakkisten vuorten ja Kordillieerien
välissä on laaja poimuttumaton
tasankoalue, jonka pohjoispuolella,
Hudsonin-lahden ympärillä on suuri
peruskallioalue, n. s. Kanadalainen kilpi.
— Maajään eteläraja ulottui P.-A:ssa
Tyynenmeren rannalla n. 48° pohj. lev. ja kulki
siitä joks. Missouri’n, Mississippien ja
Ohion juoksua seuraten New Yorkin
kohdalle itään. — Ent. maajään alueella on
suuri järvialue, jossa Kanadan ja
Yhdysvaltain rajalla on maapallon suurin
järviryhmä: Yläjärvi, Michigan, Huron,
Erie ja Ontario; kaikkien näiden
yhteisenä laskujokena on St. Lawrence-joki.
Pohjoisessa ovat m. m. Iso-Karhujärvi,
Iso-Orjajärvi ja Athabasca, jotka
laskevat Mackenzie jokea myöten
Pohjois-Jäämereen, ja Winnipeg, joka laskee
Nelsonjokea myöten Hudsoninlahteen.
Kordillieerien välisten ylätasankojen
laskujoettomista järvistä suurin on
Iso-Suolajärvi. Pisin joki on Mississippi
lisä-jokensa Missourien kerällä. — Ilmasto.
Eri ilmastovyöhykkeet liittyvät ilman
selviä rajoja toisiinsa. Grönlanti,
arktinen saaristo ja mantereen pohjoisosa ovat
arktista aluetta, jossa talvet ovat pitkät
ja ankarat. Barrowin salmessa on
heinäkuun keskilämpö +3° ja tammikuun
—36°. Lauhkean vyöhykkeen
länsirannikolla on leuto, kostea ilmasto
(Vancouverin saarella vuotuinen sademäärä
3,000 mm), Etelä-Kaliforniassa on
kumminkin Sateentulo niukkaa (Los Angeles
400 mm). Kordillieerien ylätasangoilla
ja preeriatasangoilla on ilmasto erittäin
mantereinen, itäosissa ja varsinkin
Appalakkisilla vuorilla on Sateentulo
runsaampi, jopa 2,000 mm. P.-A:n
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
