Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 1087-1088 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Radioaktiivisuus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

syntyessä syntyy yleensä samalla
kolmatta sädelajia, γ-säteitä, jotka ovat
luonteeltaan röntgensäteiden kaltaisia
(sähkömagneettista värähtelyä kuten
valokin), niiden värähdystaajuus vain
on vieläkin suurempi, γ-säteiden
läpitunkevaisuus on erittäin suuri,
kykenevätpä tunkeutumaan useita cm
paksun lyijylevyn läpi. Eivät muuta
suuntaansa magneettisessa kentässä. Säteilyn
voimakkuus radioaktiivisessa
hajaantumisessa riippuu vain hajoavan alkuaineen
atomeista (ei sen mahdollisista
kemiallisista yhtymisistä, liuottimista,
katalysaattoreista eikä suuristakaan
lämpötilaeroista y.m.). Aineen hajaantuessa sen
atomien vähetessä säteilykin heikkenee
vastaavasti, väheten kullekin
radioaktiiviselle alkuaineelle ominaisessa ajassa
puoleen alkuperäisestään (n. s.
puoliintumisaika) ja jälleen yhtäpitkässä
ajassa tästä puoleen, j. n. e. Niinpä
jokaisesta radiumatomista, joka hajoaa,
syntyy yksi atomi heliumia ja yksi atomi
radiumemanatsionia (radioaktiivista
jalokaasua); tämä hajoaminen on niin hidas,
että puoliintumisaika on noin 1,600 vuotta.
Samalla tapahtuu suuri lämmönkehitys
— 10¹¹ kaloriaa jokaista hajaantunutta
grammaekvivalenttia kohti. Syntynyt
emanatsioni sen sijaan hajoaa puoleen jo
3,85 vuorokaudessa. Radiumin ja sen
emanatsionin välillä vallitsee näin ollen,
sittenkuin hajaantumista on vapaasti
saanut jatkua jonkun aikaa,
radioaktiivinen tasapainotila, jossa syntyy yhtä
paljon emanatsionia kuin sitä hajoaakin.
Se emanatsionimäärä, 0,0003 mg, mikä on
tasapainossa 1 radiumgramman kanssa,
on nimeltään curie; sitä curiemäärää,
mikä sisältyy paino- tai
tilavuusyksikköön radioaktiivista kivennäistä,
käytetään sen r:n mittana (pienempi yksikkö
on mache, ks. Mache).


Uraani-radiumsarja periodisessa järjestelmässä.
Ylinnä alkuaineryhmien numerot, alinna
alkuainetyypin edustavimman alkuaineen kem.
merkki, sivuilla atomipainot.

Radioaktiiviset aineet muodostavat
kolme ryhmää, 1) uraani-radiumsarja,
2) aktiniumsarja ja 3) toriumsarja;
samaan sarjaan kuuluvat aineet
syntyvät peräkkäin toinen toisistaan. —
Radioaktiivisia aineita sijoitettaessa
alkuaineitten periodiseen järjestelmään tuotti
vaikeuksia se seikka, että näitä
alkuaineita on enemmän kuin vastaavia sijoja
järjestelmässä, sekä etenkin se, että
todettiin aivan samat kem. ominaisuudet
eräillä aineilla, joiden atomipaino eroaa
usealla (aina 8:llakin) yksiköllä. Tämän
vuoksi on otettu käytäntöön
alkuainetyypin käsite: samaan n. s.
alkuaineplejadiin kuuluvat alkuaineet
(isotoopit) muodostavat yhteisesti
alkuanietyypin, jolla on yhteiset kem.
ominaisuudet, mutta tyyppiin kuuluvien
aineitten at.-p:t sitä vastoin eivät ole
samat. Kullekin periodisen järjestelmän
paikalle tulee nyt kokonainen plejadi
yhden alkuaineen sijaan. Sen sijaan,
että at.-p:oa ennen oli pidetty
alkuaineen kem. tärkeimpänä ominaisuutena,
tuli nyt määrääväksi alkuainetyypin
järjestysnumero, jonka sittemmin
osoitettiin olevan sama luku, kuin se joka
ilmoittaa, kuinka monen sähköerkaleen
varaus atomiytimellä on. Täten tulivat
myös ymmärrettäviksi n. s.
siirtymälait, joiden mukaan alkuaineen
hajotessa α-säteilyn yhteydessä (jolloin siitä
siis poistuu heliumatomin mukana 2
positiivista sähköerkaletta) uusi aine kuuluu
kem. ominaisuuksiltaan 2 askelta
aikaisempaan alkuainetyyppiin, kun taas
β-säteilyssä syntynyt aine (jonka
ydinvaraus yhden negatiivisen sähköerkaleen
poistumisen johdosta on yhtä suurempi
kuin kanta-aineen) kuuluu askelta
myöhempään alkuainetyyppiin. Nämä seikat
ynnä isotooppisuuden toteaminen eräillä
ei-radioaktiivisillakin alkuaineilla on
johtanut n. s. Proutin hypoteesin jälleen
hyväksymiseen siinä muodossa, että
raskaampien alkuaineiden atomien
ajatellaan muodostuvan vety- ja
heliumatomeista ynnä elektroneista.

Historia. Radioaktiivisen säteilyn,
becquerelsäteet, keksi Becquerel
uraanisuoloilla 1896. Rouva Curien pääteltyä, että
säteily on atomiominaisuus, hän yhdessä
puolisonsa kanssa löysi uraanimalmeista
radiumin ja valmisti puhdasta
radiumsuolaa 1898 ja yhdessä Debiernen kanssa
1910 pelkkää radiumia. Radiumemanatsionin
keksi E. Dorn 1900. Rutherford ja
Soddy esittivät ensiksi 1902 päätelmän,
että r:n olemus on alkuaineen hajoaminen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>