Full resolution (TIFF)
- On this page / på denna sida
- Radioaktiivisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
— Värähtelypiirissä syntyneet värähtelyt
johdetaan antenniin joko suorastaan,
kytkemällä antenni ja värähtelypiiri
johtavaan yhteyteen keskenään (galvaaninen
kytkentä) tai induktsionikäämin
välityksellä, jossa värähtelypiiri muodostaa
Sähkövärähtelyjen kaavallinen esitys, 1
sähkövärähtelyt (tiheä aaltoviiva) äänivärähtelyn
(harvempi aaltoviiva, pisteviivoin) kantajana,
2 detektorin aiheuttama tasasuuntaus, 3
tärylevyn värähtelyt telefonissa.
primaarikäämin ja antennipiiri
sekundaarikäämin (induktiivinen kytkentä)
— Vastaanottokojeet. Vastaanottokojeen
antennissa syntyneet värähtelyt eivät
suuren taajuutensa vuoksi yleensä sinänsä
vaikuta esim. kuulotorveen (telefoniin),
vaan ne on ensin tasasuunnattava.
Tasasuuntaus tapahtuu eräiden kidemäisten
mineraalien tai niiden ja metallilangan
kosketuskohdassa (kidedetektori) tai
ioniputkessa. R:n historian aikaisimmissa
vaiheissa käytettiin detektorina
myös n. s. kohereeria, jonka muodostaa
johtolangan päiden välissä oleva
metallijauhe; jauhe asettuu sähkömagneettisten
värähtelyjen sitä kohdatessa sellaiseen
asentoon, että se johtaa paikallisparistosta
saatavaa sähkövirtaa, toimien siis releenä.
— Kide- tai ioniputkidetektorin
vastaanottamat värähtelyt voidaan johtaa
suorastaan kuulotorveen, tai milloin
merkkien vahvuus sitä vaatii, ensin
ioniputkien avulla vahvistettuina.
Vaikutusta voidaan vahvistaa myös n. s.
jälleenkytkennällä (regeneratiivinen
kytkentä), missä ioniputkesta saatu virta
ja antennipiiri saavat vaikuttaa
induktiivisesti toisiinsa.
— R.-liikenteessä käytetään
sähkömagneettisia värähtelyjä,
joiden aallonpituus on 10,000-110 m;
viime aikoina on myös vilkkaasti
kokeiltu lyhyemmillä aalloilla (aina
5 m:iin). Vielä lyhyempiä aaltoja
(— 0,01 m) sanotaan Hertzin aalloiksi,
näitäkin lyhyempiä ovat lämpö- ja
valoaallot. Aallonpituusalat ovat
kansainvälisesti jaetut yleiselle
sähkösanomavaihdolle, meri- ja ilmaliikenteelle,
yleisradiolle (ks. t.) ja kokeilulle, vrt.
Säteily ja Värähdysliike.
[Sweins (1923); Lescarboura (1924); Nesper
(saks.); aikakauslehti ,,Langaton".]
Radioaktiivisuus, radioaktiivinen
muuttuminen, alkuaineen itsestään
Radiumemanatsionin hajoaminen.
Radioaktiiviset
säteet magneettisessa
kentässä.
tapahtuva hajoaminen toisiksi
alkuaineiksi, yleensä säteilyilmiön
yhteydessä. — <i>Radioaktiiviset
säteet<i> eivät ole näkyviä, mutta ne
voidaan todeta valokuvauksellisesti
sekä sen johdosta, että ne kohdatessaan
eräitä aineita (sinkkisulfidi, timantti)
saattavat nämä loistamaan (fluorešoimaan),
ja tekevät läpikulkemansa ilman sähköäjohtavaksi
(ionisoivat sen). Säteily jakautuu kolmeen
ryhmään, α-säteet ovat kahdella
sähköerkaleella varattuja heliumatomeja, jotka
sinkoavat radioaktiivisesti hajoavasta
atomista 15-20 tuhannen km:n
sekuntinopeudella ja kykenevät tunkeutumaan
ilmassa muutaman cm matkan. Voimakkaan
magneetin kentässä α-hiukkasten
rata taipuu jonkinverran sivulle, β-säteet
ovat elektroneja (kuten katodisäteet),
niiden varaus on siis negatiivinen ja yhden
sähköerkaleen suuruinen; nopeus
vaihtelee 1/3 — lähes 1/1 valonnopeutta. Niiden
tunkeutumiskyky on suurehko —
läpäisevät muutaman, mm:n aluminium- tai
lyijylevyn. β-säteiden rata kääntyy
magneettisessa kentässä päinvastaiseen suuntaan
kuin α-säteitten sekä paljon enemmän.
Eräitten radioaktiivisten aineiden
hajaantuessa syntyy ainoastaan α-säteitä,
toisten hajaantuessa taas β-säteitä. β-säteiden
 |
α-hiukkasten ratoja ilmassa.
|
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Mon Dec 11 15:15:54 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/pieni/3/0597.html
