Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Seeri-Seerumterapia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
aroilla elävä dau l. Burchellin s.
(E. Burchelli), jonka jalat ovat
juovattomat. Vielä vähemmän juovikas
kvagga (E. quagga), jolla
vain pää, kaula ja eturuumis olivat juovikkaat,
on nyk. sukupuuttoon hävitetty.
Seeri, cerium (ks. t.).
Seerumdiagnostiikka, taudinlaadun
selvittäminen seerumin avulla.
Bakteerien ja niiden myrkkyjen joutuessa
verenkiertoon kehittyy seerumissa erinäisiä
suojeluaineita, joihin elimistön kyky
vastustaa tautia ja taudista paraneminen
suureksi osaksi perustuu. Nämä
suojelu- l. vasta-aineet ovat eri taudeissa
erilaiset, minkä takia tutkimalla, mitä
vasta-aineita seerumissa kulloinkin on, usein
voidaan ratkaista, mitä tautia potilas
sairastaa. — Analogisten vasta-aineiden
muodostumisen aiheuttavat vereen
joutuessaan myös monet ei-myrkylliset aineet,
kuten esim. kaikki valkuaisaineet. Tähän
perustuu mahdollisuus ulottaa seerumdiagnostiikan
käyttö muillekin aloille kuin lääketieteen.
Erilaisten suojeluaineiden olemassaolo
seerumissa saadaan selville erilaisten
menetelmien, seerumreaktsionien,
avulla. Tärkeimmät seerumreaktsionit
ovat seuraavat: 1) Agglutinatsionikoe,
jolla on mitä suurin merkitys lavantaudin,
koleran, dysenterian l. punataudin, ruton
y. m. tautien diagnostiikassa ja erilaisten
bakteerien identifioimisessa.
2) Bakteriolyysikoe, jota käytetään esim.
kolerapotilaiden ulostuksista tavattavien bakteerien
tuntemiseksi. 3) Presipitiinikoe
on saanut suurimman käytännöllisen
merkityksensä oikeuslääketieteessä. Koetta
käytetään myös erilaisten ravinto- ja
nautintoaineiden väärennysten selville-,
saamiseksi. Sitä paitsi on tätä
samoinkuin muitakin seerumkokeita käytetty
menestyksellä eläin- ja kasvitieteessä
sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi.
4) Anafylaktisilla kokeilla on
suurin merkitys tuberkuloosin toteamisessa.
5) Komplementin sitoutumiskoe on
saanut suurimman merkityksen kuppataudin
diagnostiikassa, jossa se on tunnettu
Wassermannin kokeen nimellä.
6) Fermenttikokeet perustuvat
seerumissa ilmeneviin erilaisiin fermentteihin.
Tärkein näistä on n. s. Abderhaldenin
raskauskoe, jonka perusteella
koetetaan saada raskaus selville aikaisemmin,
kuin se muuten on mahdollista.
7) Isoagglutinatsionikoe on saanut
merkitystä erinäisiä isyyskysymyksiä.
rotujen ja kansojen sukulaisuussuhteita
arvosteltaessa j. n. e.
Seerumhoito, seerumterapia (ks. t.).
Seerumi (lat.), veriseerumi,
verihera, verineste, josta verisolut ja
rihma-aine 1. fibriini ovat poistetut. Vastaavia,
soluista vapaita lymfa- ja märkänesteitä
nimitetään lymfa- ja märkä-s:ksi.
S. sisältää, paitsi erinäisiä suoloja ja
vettä, elimistölle erittäin tärkeitä
valkuaisaineita: s.-albumiinia ja
s.-globuliinia. Sitäpaitsi on s:ssa mitä
erilaisimpia ravinnon sulamiselle ja
muutoinkin elimistön toiminnalle välttämättömiä
fermenttejä ynnä n. s. vasta-aineita.
— S:n ominaisuuksien tutkiminen on varsinkin viime
vuosikymmeninä saanut mitä suurimman
merkityksen. On opittu käyttämään s:ia sekä
tautien ehkäisykeinona (vrt.
Serovaksinatsioni), että tautien
hoidossa (vrt. Seerumterapia) ja tautien
tuntemiseksi (vrt. Seerumdiagnostiikka).
— S:ssa voi samoinkuin veressä esiintyä
erinäisiä taudin aiheuttamia muutoksia.
S: ia käytettäessä tautien hoidossa on
opittu tuntemaan erikoinen tautimuoto,
n. s. seerumtauti (ks. t.).
Seerumioppi, serologia (ks. t.).
Seerumtauti, elimistön verenkiertoon
saatetun vieraan seerumin tai
valkuaisaineen aiheuttama tauti, joka on
anafylaktinen l. liikaherkkyysilmiö.
Seerumterapia, seerumhoito l.
passiivinen immuniseeraus, vieraan
(ihmisen tai eläimen) suojeluaineita (ks.
Seerumdiagnostiikka) sisältävän
seerumin ruiskuttaminen toiseen elimistöön
tarkoituksella siirtää valmiita suojeluaineita
toisesta elimistöstä toiseen ja siten lisätä
sen elimistön vastustuskykyä, immuniteettia,
johon ruiskutus tapahtuu. Passiivista
immuniseerausta käytetään enimmäkseen jo
puhjenneen taudin hoidossa (vrt.
Serovaksinatsioni), sen vastakohtaa,
aktiivista immuniseerausta l. rokotusta
taas enimmäkseen taudintartunnan ja
puhkeamisen estämiseksi, mutta
myöskin varsinkin kroonillisten tautien
hoidossa (vrt. Vaksiiniterapia,
Rokotus). — Ihmisten hoidossa
käytetyistä seerumeista ovat tärkeimmät:
kurkkumätäseerumi, jäykkäkouristusseerumi,
punatautiseerumi, aivokalvontulehdusseerumi,
streptokokkiseerumit (tulirokkoseerumi),
ruttoseerumi, keuhkokuumeseerumi,
lavantautiseerumi ja käärmeenmyrkkyseerumi.
— Eri maissa on perustettu seerumin
valmistusta ja tutkimista varten n. s.
seerumlaitoksia.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
