Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 285-286 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Spektrikojeet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kaavakuva spektrin säteilylajeista ja niiden aallonpituuksista. X röntgenyksikkö, Å = 1,000 X = Ångströmin yksikkö, μ = 10,000 Å = 1 / 1000 mm.

kokonaisuutta sanotaan kaasun absorptsioni-s:ksi.
— S:ia sanotaan subjektiiviseksi, jos se havaitaan
silmässä, objektiiviseksi, jos se projisioidaan
varjostimelle. S:iä luonnehtivat seuraavat
ominaisuudet: 1) s:n valovoima (riippuu
säteilyn voimakkuudesta ja kojeen laadusta),
2) s:n hajoitus ja 3) s:n puhtaus. Hajoituksen
matem. lauseke on kyseellisten säteiden välisen
kulman suhde niiden aallonpituuden erotukseen;
tämä vaihtelee yleensä särmiön luomassa s:ssä
siten, että se on suurin lyhytaaltoisilla ja
pienin pitkäaaltoisilla säteilyillä, minkä
johdosta s:n punainen pää tulee ahdetuksi.
Hilan hajoituskyky on kaikille aallonpituuksille
sama (normaali-s.). S:n puhtaus on sitä
suurempi, kuta suurempi hajoitus ja kuta
pienempi raon kukin kuva; tämän mukana
lisäytyy myös s:n erittelykyky. — S. jaetaan
sen tutkimiseen käytettävien menetelmien mukaan
seuraaviin alueisiin (kasvavan värähdystaajuuden
mukaan, vrt. kaavakuvaa); sähköaallot, infrapunaiset
l. näkymättömät lämpösäteet, valo (näkyvä s.),
ultraviolettisäteet, röntgensäteet, γ-säteet,
kosmillinen säteily („ultra-γ-säteily", läpitunkeva
säteily, jota tutkitaan korkeilla vuorilla). — S:n
tutkimus, spektroskopia, pyrkii
selvittelemään itse säteilyn luonnetta,
spektraalianalyysi tutkii kem. aineita
niiden emissioni-s:n (liekkireaktsionit)
tai absorptsioni-s:n (etenkin auringon ja
tähtien valon spektroskooppinen tutkimus) avulla.
Spektroskopian avulla saadaan myös tietoja
kaukaisten säteilevien kappaleiden lämpötilasta y. m.
fysikaalisista tekijöistä. Kuten edellä viittasimme,
on se myös tunkeutunut atomien rakenteen
salaisuuksiin. — Historia. Newton
selitti valkoisen valon yhdistetyn luonteen ja
selitti s:n synnyn. Fraunhofer käytti hilaa
aallonpituuksien määräämiseen ja tutki
ensimmäisenä auringon s:n absorptsioniviivoja,
Ångström on erikoisesti laajentanut tietojamme
auringon s:stä, Kirchhoff ja Bunsen perustivat
spektraalianalyysin. Aivan viimeaikoina
ovat s.-tutkimusta kehittäneet Rowland
(koverahilat) ja Michelson (mittausmenetelmät).
— ks. värikuvaliitettä.

Spektrikojeet, valo-opilliset kojeet,
joiden tarkoituksena on valon hajoittaminen

Säteiden kulku särmiöspektroskoopissa (ylempi kuva) ja hilaspektroskoopissa. S rako, C kollimaattori, P särmiö, G hila, O objektiivi, Ok okulaari, V ja R violettien ja punaisten säteitten yhtymäpisteet.

spektriksi ja tämän tutkiminen. S:n pääosat ovat:
1) kollimaattori, linssi, jonka tehtävänä
on tutkittavan valosädekimpun kääntäminen
yhdensuuntaiseksi, ja tämän polttopisteeseen
sijoitettu kapea rako, joka rajoittaa
linssiin saapuvan valon; 2) värinhajoittava
(dispersioiva) osa; 3) havaintoputki tai
kamera. Jos tutkittava valolähde on
kaukana (tähti), voidaan linssi jättää pois
(objektiviprisma).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>