Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
maan luoteiskolkassa, sielläkin harvoja;
korkein on Haltiotunturi (ks. t.).
Etelämpänä on Ounas-Pallastunturin jylhä
seutu. Inarin Lapin korkeita tuntureita
ovat Ailigas (620 m), Peldoaivi (570 m),
Hammastunturi (460 m) ja Saariselkä,
jossa Sokusti (744 m) ja Talkkunaoaivi
(633 m). Etelämpänä ovat m. m.
Pyhätunturi (526 m) ja Sallatunturi (645 m)
ja näistä lounaaseen tunnetut
näköalapaikat Aavasaksa (222 m) ja Ounasvaara
(216 m). Sallatunturin eteläpuolella on
järvirikas Kuusamon alue, jonka
huomattavimpia tuntureita ovat
Nuorunen (585 m), Ukonvaara (495 m) ja
Iivaara (465 m). — Tunturialueen ja
Kuusamon ylängön eteläpuolella on
järvirikas keskusylänkö ja
merenrannikkoa ja Laatokkaa reunustava
enimmäkseen matala ja tasainen n.
30-140 km leveä laajalti savikerrosten
peitossa oleva rantamaa. Keskusylänkö
viettää loivasti pohjoisesta etelään.
Useat siitä kohoavat vuoret ovat
kuuluisia näköalapaikkoja (Koli 336 m, Puijo
234 m, Pisanmäki 270 m, Laajavuori
227 m, Tiirismaa 223 m).
Vesistöt. S:lle on ominaista erittäin
suuri järvien määrä (maassamme on
n. 40,000 järveä). Järviä on
runsaimmin keskusylängöllä, jota sen vuoksi
us. sanotaankin järviylängöksi;
järvirikkaita ovat myös Kuusamon ylänkö
ja tunturialueen pohjoisosa, jotavastoin
rantamaan vedet pääsevät jokina
virtaamaan mereen järviksi keräytymättä.
Järviylängön järvet ovat ryhmittyneet
kolmeksi suureksi, reittien
muodostamaksi vesistöksi, Kokemäenjoen,
Kymijoen ja Vuoksen vesistöiksi (ks. n.).
Neljäs suurehko vesistö on Oulujoen vesistö
(ks. Oulujärvi) ja Etelä-Suomen
rannikkoalueella on pienempi Lohjanjärven
l. Mustionjoen vesistö. Pohjoisessa
on suuri Inarinjärvi (ks. t.) siihen
laskevine vesineen. Sen laskujoki
Paatsjoki, Petsamon halki juokseva
Petsamonjoki ja lännessä Norjan rajalla
juokseva Tenojoki laskevat
Pohjois-Jäämereen. Jokialueen suurimmat joet
ovat Pohjols-Pohjanmaalla, Pohjanlahteen
laskevia jokia ovat: Tornionjoki, Kemijoki,
Simojoki, Kuivajoki, Iijoki,
Kiiminginjoki, Oulujoki, Siikajoki, Pyhäjoki,
Kalajoki, Lestijoki, Vetelinjoki,
Ähtävänjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki,
Karvianjoki, Eurajoki, Lounais-Suomen
rannikolle Aurajoki, Suomenlahteen m. m.
Vantaanjoki, Porvoonjoki, Kymijoki,
Laatokkaan Vuoksi, Hiitolanjoki,
Ihalanjoki, Jänisjoki, Uuksunjoki, Tulemanjoki.
— S:n suurimmista koskista ks. Koski.
Ilmasto. S:n pohjoisesta asemasta
johtuu kesä- ja talvipäivien pituuden
suuri vaihtelu. Juhannuksena päivän
pituus etelärannikolla on lähes 19,
Lapissa 24 tuntia. Utsjoella aurinko on
kesällä taivaanrannan yläpuolella
yhtämittaa 73 vuorokautta, talvella siellä
taas on 51 vuorokautta kestävä
auringoton yö. — Maan keskilämpötila
on n. +1,5° C, s. o. noin 6° korkeampi
kuin normaalinen keskilämpötila samoilla
leveysasteilla. Vuoden keskilämpö on
Ahvenanmaalla n. +5°, mantereen
etelärannikolla +4°, Sisä-Lapissa —2° ja
Kalastajasaarennon pohjoiskärjessä +0,7°.
Heinäkuun keskilämpö samoilla paikoilla
on +15°, +16°, +12° ja +9°, helmikuun
(meillä kylmin kuukausi) —4°, —6°, —8°, —15°
ja —6°. Erotus kylmimmän ja lämpimimmän kuukauden
välillä (n. s. vuotuinen lämpötila-amplitudi)
on suurin Enontekiössä (29°), pienin
Ahvenanmaalla (19°). Talvella lämpötila voi
maan kaikissa osissa joskus kohota 4-8° yli
nollan, kun se toiselta puolen voi Lapissa
laskea alle —50°, Itä-Suomessa —47°:een,
Ahvenanmaalla tuskin —30°:een. Eri
vuosina voi sekä talven kylmyys että kesän
lämpimyys vaihdella suuresti; korkeimmat
heinäkuiset lämpötilat ovat olleet
32-35°. — Tuulista ovat lounaistuulet
yleisimmät: keskimäärin 19 % kaikista
tuulista; sen jälkeen seuraavat
etelä- (16 %) ja pohjoistuulet (13 %); vähimmin
on itätuulta (9 %). Tuulen keskinopeus
on meillä 4 m sekunnissa eli 14 km
tunnissa, voimakkaimmat ovat lounais-,
heikoimmat kaakkoistuulet. — Ilman
absoluuttinen kosteus on
vähäinen, vuosittain keskimäärin etelässä 6 g,
pohjoisessa 4 g m3:ssä. Kesällä se
on suurin (9-11 g), talvella pienin (2-4 g).
Suhteellinen kosteus sitävastoin on suuri,
keskimäärin 83 % maalla ja 85 %
merellä, suurin talvella (90 %), "pienin
kesällä (n. 73 %). — Suuren suhteellisen
kosteuden seurauksia on taivaan runsas
pilvisyys. Keskimäärin on 2/3 taivaasta
(68 %) maassamme pilvien peittämää;
suurin on pilvisyys Lapissa (75 %);
pilvisin kuukausi on joulukuu, kirkkain
kesäkuu. Päivää kohden tulee auringonpaistetta
keskimäärin 4 tuntia, kesäkuussa 8-9 tuntia.
Sumua on sisämaassa vuosittain n. 20,
rannikolla 30-40 päivänä, paikoitellen Ahvenanmaan
saaristossa enemmänkin. — Sademäärä
(vrt. Sade ja Lumi, karttoja) on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
