Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Säteilyhoito-Sävellyslajit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Säteilyhoito, radioterapia (ks. t.).
Säteilykeskus, radiatsionipiste,
se kohta taivaalla, mistä meteoriittiparven
meteoriitit näyttävät saavan alkunsa.
Säteilypaine. Maxwellin
sähkömagneettinen säteilyteoria johtaa siihen
tulokseen, että jotakin pintaa kohtaava
säteily aiheuttaa paineen tätä pintaa
vastaan, eri suuren, riippuen pinnan
absorptsionista ja heijastuksesta. S:n
olemassaolon oli jo Kepler (1619)
otaksunut. Kokeellisesti sen sai todetuksi
vasta P. Lebedev 1900. Arrhenius ja
Schwarzschild ovat s:n nojalla selittäneet
us. kosmillisia ilmiöitä; edellinen
on sille perustanut maailmojen kehitystä
koskevan teoriansa.
Säteisliike, radiaaliliike (ks. t.).
Säteittäinen, radiaarinen, eläin,
kasvi tai näiden osa (esim. teriö), jonka
voi useammassa kuin yhdellä tasolla
jakaa kahteen puoliskoon, jotka ovat
toistensa peilikuvia, vrt. Bilateraalinen,
Epämukainen, Symmetria.
Säter [sē-], kaup. Ruotsissa,
Taalainmaassa, Falunista etelään. Kutomatehdas.
2,000 as.
Säterivapaus, aatelismiehen oikeus
olla suorittamatta ratsupalvelusta (=
verovapaus) talosta, jossa asui (säteri).
Sätherberg [sēterbärj], Herman
(1812-97), ruots. lääkäri ja runoilija.
Eräät S:n runoista, kuten „Studentsången"
ja „Längtan till landet", ovat sävellettyinä
tulleet tunnetuiksi.
Sävar [sē-], Säfvar, pitäjä
Ruotsissa Uumajan koillispuolella. Siellä
venäläiset 1809 pakottivat ruots. joukko-osaston
peräytymään Rataniin.
Sävel, ääni, joka syntyy jaksollisesta
värähtelystä; sen korkeustaso on kiinteä.
Vastakohta: häly. — Vaikka
hälyjäkin käytetään s.-taiteessa, ovat s:t
kuitenkin s.-taiteen varsinaisena aineksena.
Taiteelliseen merkitykseen säveltasot
pääsevät vasta keskinäisten tonaalisten
suhteittensa kautta. Matemaattisesti
tutkitaan näitä suhteita määräämällä s:ten
värähdystaajuuksien suhteet. Niin
saatuja murtolukuja sanotaan fysiikassa
intervalleiksi, musiikinteoriassa
intervallien suhdeluvuiksi.
Mitä yksinkertaisemmalla murtoluvulla
kahden s:n suhde on ilmaistavissa, sitä
kiinteämmin s:t sopeutuvat toisiinsa,
mitä mutkallisempi on suhdeluku, sitä
ristiriitaisempi on s:ten vaikutus. Niinpä
on oktaavin suhdeluku 2/1, puhtaan
kvintin 3/2, j. n. e.
Sävelaihe, motiivi, mus., pienin
itsenäinen sävelrakenteen jäsen. S.
jakautuu usein kahteen tai useampaan
aihelmaan, joilla ei semmoisenaan ole
itsenäistä merkitystä. vrt. Johtoaihe.
Sävelala, niiden sävelten kokonaisuus,
jotka ryhmittyvät määrätyn perussävelen
(ks. t.) johtamaksi tonaaliseksi järjestöksi.
S. saa nimensä perussävelestään. S:t jakautuvat
kahteen sävellajiin, duuriin ja molliin, joiden
vastakohtaisuus johtuu s:aan kuuluvien sävelten
erilaisesta järjestäytymisestä.
Sävelalue on itsessään rajaton, koska
ääniä ja säveliä aiheuttavien värähdysten
nopeus voi lisääntyä tai vähentyä
äärettömiin asti. Taiteellisesti käyttökelpoinen
s. rajoittuu niihin säveliin, joissa
värähdysnopeus on 30:sta n. 4,000:een
sekunnissa. Tähänkin s:een sisältyvien
sävelten luku on rajaton. Mutta koska
sävelten taiteellinen vaikutus johtuu
niiden keskinäisistä sopeutuvaisuussuhteista
(vrt. Sävel), tulee kussakin
sävellyksessä vain rajoitettu luku säveliä
käytäntöön. Pianolla y. m. kosketinsoittimilla
esiintyvä tarkka s:n rajoitus (12 säveltä
oktaavissa) on kuitenkin vain näennäinen;
se johtuu n. s. tasavireisestä virityksestä,
jossa säveltasot ainoastaan likimäärin vastaavat
niiden todellista korkeutta.
Säveldraama ks. Ooppera.
Sävelkorkeus, säveltaso (ks. t.).
Sävelkorva ks. Säveltajunta.
Sävellajit. S:ksi nimitetään sävelten
erilaista keskinäistä suhtautumista ja
järjestymistä. S:eja on 2, duuri ja
molli (ks. n.). S. suhtautuvat sävelaloihin
kahdella eri tavalla: 1) yhteiset
pääsävelet, mutta eri sävelala, esim.
C-duuri ja c-molli; 2) yhteinen sävelala,
mutta eri pääsävelet, esim. C-duuri ja
a-molli. Edellisiä nimitetään toistensa
muunnos-s:ksi, jälkimmäisiä rinnakkais-s:ksi.
Nuottikirjoituksessa ilmaisee etumerkintö
sävelalan, mutta vasta sävellyksen tonaalisesta
jäsentelystä käy selville, kumpi rinnakkais-s:sta
siinä vallitsee.
Sävellyslajit johtuvat sävelteoksiin
käytetyistä erilaisista keinovaroista.
Päälajeina erottuvat toisistaan laulu- l.
vokaali- sekä soitin- l. instrumentaalimusiikki.
Nämä ryhmittyvät eri s:ksi ensi sijassa
esittäjien luvun ja keskinäisen suhteen mukaan.
Täten erottuvat esim. soolo- ja kuorolaulut,
duetot, tertsetit, kvartetit ja toisaalta kamari-
ja orkesterimusiikki sekä soolosoitinmusiikki
(säestyksetön tai säestetty). Toisessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
