Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tanska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
samanlaisia kuin Skandinaavian
niemimaalla. N. 800 j. Kr. T. joutui lähempään
kosketukseen läntisten ja eteläisten
maiden kanssa; samoihin aikoihin alkavat
viikinkiretket Englantiin ja Ranskaan.
Tansk. kuningas Hemming lopetti 811
sodan Kaarle Suurta vastaan; rajaksi
tuli Eider. T:n valtiollisen yhteyden
toteutti Harald Sinihammas (k. n.
985). Hänen valtakuntaansa kuului myös
Holstein ja jonkin aikaa Norja.
Kristinusko, jota Ansgar oli saarnannut jo
vrsta 827, voitti jalansijaa, ja kuningas
kastettiin 960. Hänen poikansa Sven
Kaksiparta (n. 985-1014) voitti
Olavi Trygvenpojan 1000 ja valloitti
osan Norjaa sekä Englannin 1013. Svenin
poika Knuut hallitsi Englantia ja
veljensä Haraldin kuoltua myös T:aa
(1018-35), yhdistipä valtakuntaansa lyhyeksi
ajaksi myös Norjan. Knuutin kuoltua
erosivat hänen hallitsemansa maat
toisistaan. V. 1047 pääsi T:n
valtaistuimelle Estridin suku (v:een 1412).
Huomattava hallitsija oli Valdemar I
Suuri (1157-82), joka valloitti
Rügenin vendeiltä ja käännytti heidät
kristinuskoon. Hänen poikansa Knuut VI
(1182-1202) valloitti Holsteinin ja teki
osia Pommerista ja Mecklenburgista
T:sta riippuviksi. Knuutin veli
Valdemar II Sejr (1202-41) teki 1219
ristiretken Viroon, mutta Rügeniä
lukuunottamatta menetti valloituksensa
Saksassa. Valdemarien aikana kasvoi
aateliston valta, mikä samoinkuin papiston
suuri valta Valdemar II:n jälkeen
aiheutti sisäisiä sotia ja hajaannusta.
Valtakunnan yhteyden uudisti
Valdemar Atterdag (1340-75). Hän anasti
takaisin Skånen y. m. Ruotsille
menetetyt maakunnat sekä Gotlannin, mikä
aiheutti sodan Hansaa vastaan.
Valdemarin tytär Margareeta (1387-1412)
yhdisti T:aan Norjan, jonka kuninkaan
Haakon VI:n leski hän oli, ja Ruotsin,
jonka valloitti 1389 Albrekt
Mecklenburgilaiselta. V. 1397 tehdyllä Kalmarin
unionilla koetettiin nämä kolme
valtakuntaa pysyvästi yhdistää. Mutta jo
ensim. unionihallitsijan Eerik
Pommerilaisen (1412-39) aikana unioni
hajosi. Hän koetti turhaan valloittaa
1386 irtautunutta Slesvigiä, Ruotsissa
Engelbrekt Engelbrektinpoika aloitti
kapinan, ja lopulta Eerik karkoitettiin
kaikista valtakunnistaan. Kristoffer
Baijerilaisen (1440-48) jälkeen tuli
T:n valtaistuimelle vielä hallitseva
(päähaara v:een 1863) Oldenburgin suku.
Kristian I (1448-81) sai haltuunsa
Norjan 1450 ja tunnustettiin 1457
Ruotsin kuninkaaksi (karkoitettiin 1463).
V. 1460 hänet lisäksi valittiin Slesvigin
herttuaksi ja Holsteinin kreiviksi.
Hannu (1481-1513) jakoi Slesvigin ja
Holsteinin veljensä Fredrikin kanssa, oli
Ruotsin kuninkaana 1497-1501. Hannun
poika Kristian II (Tyranni) (1513-23)
yritti kohottaa porvaristoa ja
talonpoikia syrjäyttäen aatelistoa ja papistoa;
koetti turhaan murtaa Hansan valtaa.
Sai Ruotsin haltuunsa 1520 (Tukholman
verilöyly), mutta kun Kustaa Vaasa ja
Jyllannin aatelisto kapinoivat, oli hänen
lähdettävä maanpakoon. Täten unioni
katkesi Ruotsiin nähden, mutta Norjan
suhteen se jatkui v:een 1814.
Fredrik I:n (1523-33) aikana Lutherin
oppi levisi T:aan. Hänen kuoltuaan Hansa,
saksalaismielinen porvaristo ja jälleen
sorrettu talonpoikaisväestö n. s.
kreivisodassa yrittivät kohottaa Kristian II:n
uudelleen valtaistuimelle, mutta hanke ei
onnistunut. Kristian III:n (1534-59)
aikana uskonpuhdistus vakiinnutettiin
ja uudistuksia toimeenpantiin. Slesvig ja
Holstein jaettiin kuninkaan ja hänen
veljiensä kesken. Hänen seuraajansa
Fredrik II (1559-88) kävi Ruotsia
vastaan n. s. seitsenvuotisen sodan.
Kristian IV (1588-1648) soti menestyksellä
Ruotsia vastaan (Kalmarin sota 1611-13),
mutta kärsi tappioita ottaessaan osaa
kolmikymmenvuotiseen sotaan ja menetti
1645 Ruotsille Brömsebron (ks. t.)
rauhassa us. maakuntia. Fredrik III:n
(1648-70) yritys valloittaa alueet
takaisin menestyi aluksi huonosti (ks.
Roskilde), mutta uudessa sodassa saatiin
1660 takaisin Bornholm ja Trondhjemin
lääni. Aateliston mahti murskattiin, ja
kuninkaan valta tuli Griffenfeldin
avustamana rajattomaksi (Kongeloven, 1665).
Kristian V:n (1670-99) sota Ruotsia
vastaan 1675-79 ei aiheuttanut
rajanmuutoksia. Fredrik IV:n (1699-1730)
ensim. sodan Ruotsia vastaan Kaarle XII
lopetti nopeasti (1700), mutta uuden
yrityksen tuloksena oli, että Ruotsin
liittolaiselta Holstein-Gottorpilta riistettiin
sen osuus Slesvigiä. Maaorjuus
poistettiin, mutta 1733 tuli sen sijaan uusi
„stavnsbaand" (ks, t.) Kristian VI:n
(1730-46) aikana. Fredrik V:n
(1746-66) seuraajan Kristian VII:n
(1766-1808) hallitessa T. 1773 luovuttamalla
Oldenburgin ja Delmenhorstin, jotka
kuningassuku 1667 oli perinyt, sai
Holstein-Gottorpin. Valtakuntaa hallitsi
1771-72 ministeri Struensee, joka suosi
valistuksen aatteita sekä v:sta 1784
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
