Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tanska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kruununprinssi Fredrik (hallitsijana
Fredrik VI, 1808-39). Ministeri
A. P. Bernstorffin johdolla hän poisti
stavnsbaandin. Kun T. 1800 kolmannen
kerran uudisti aseellisen
puolueettomuusliiton Ruotsin ja Venäjän kanssa,
joutui se sotaan Englannin kanssa.
Kööpenhaminaa pommitettiin 1801 ja 1807, ja
T:n oli luovutettava laivastonsa. T. liittyi
nyt Ranskaan ja joutui Venäjän
liittolaiseksi vv:n 1808-09 sodassa Ruotsia
vastaan. Kun Aleksanteri I saadakseen
Ruotsin sotaan Ranskaa vastaan lupasi sille
Norjan, menetti T. sen Kielin rauhassa
1814 saaden korvaukseksi vain Ruotsin
Pommerin, jonka se vaihtoi Preussin
kanssa Lauenburgiin. V. 1834 perustettiin
heinäkuun vallankumouksen: vaikutuksesta
kansanedustuslaitos, johon kuului 4
neuvoa-antavaa kokousta (Holsteinin,
Slesvigin, Jyllannin ja saarien). Samalla
Fredrik VI määräsi Slesvigille ja
Holsteinille yhteisen hallituksen, jonka
johdosta näiden maiden yhteys lujittui.
Kristian VIII:n (1839-48) pojan
Fredrik VII:n (1848-63) noustua
valtaistuimelle puhkesi Slesvigissä ja
Holsteinissa kapina, jota Preussi ja useat
muut Saksan valtiot avustivat. Kuningas
antoi kansalle perustuslain (1849), ja
kapina kukistettiin, mutta perustuslakia
ei saatu voimaan Slesvigissä. Fredrikin
oli ulkovaltojen painostuksesta
annettava T:lle ja herttuakunnille uusi
yleisvaltakunnallinen perustuslaki, joka
vahvistettiin 1855. Mutta vähää ennen
Kristian IX:n (1863-1906)
valtaistuimelle nousua säädettiin 1863 uusi
valtiosääntö, joka oli oleva yhteinen
T:lle ja Slesvigille. Tämä n. s.
marraskuun perustuslaki aiheutti sen, että
Preussi ja Itävalta ryhtyivät sotaan,
valtasivat- Holsteinin ja Slesvigin ja lopulta
koko Jyllannin. T:n oli Wienin
rauhassa 1864 luovutettava Holstein,
Lauenburg ja melkein koko Slesvig. Preussin
ja Itävallan 1866 tekemässä Praagin
rauhassa sovittiin kansanäänestyksestä
Pohjois-Slesvigissä, mutta lupaus
peruutettiin 1878. Sodan jälkeen T:ssa
tarkistettiin perustuslakia 1866 ja ryhdyttiin
tarmokkaisiin toimenpiteisiin
elinkeinoelämän kohottamiseksi. Vasemmisto
saavutti 1872 enemmistön Folketingetissä ja
vaati parlamentaarista hallitustapaa,
mutta vanhoillinen Estrup (pääministerinä
1875-94) Landstingetiin nojaten sitä
vastusti, hallitsipa 9 v. laittoman
finanssilain avulla. V. 1901 saatiin
parlamentaarinen hallitustapa aikaan.
Fredrik VIII:n (1906-12) pojan
Kristian X:n (v.sta 1912) aikana
äänioikeus ulotettiin naisiin 1918. V. 1917
T. möi Länsi-Intiassa olleet
siirtokuntansa (Saint Croix, Sankt Thomas, Saint
John) Yhdysvalloille. V. 1918 Islanti
tunnustettiin T:n kanssa personaaliunionissa
olevaksi itsenäiseksi valtioksi. V. 1920
Versailles’n rauhansopimuksen perusteella
toimeenpannun kansanäänestyksen jälkeen
Pohjois-Slesvig (4,000 km2)
yhdistettiin jälleen T:aan. [Fabricius
(tansk., 1914-15).]
Tanskan kieli ja kirjallisuus.
1. Kieli. Skand. kielten itäskand.
ryhmään kuuluva tanska jaetaan kahteen
kehitysjaksoon, muinaistanskaan
ja nykyistanskaan. Edellisessä on
kaksi jaksoa: „ældre dansk" (v:een 1350)
ja „gammeldansk" (n. 1350-1500). —
2. Kirjallisuus. Keskiajan varhaisempi
kirjallisuus liittyy läheisesti kirkkoon
ja uskontoon ja on latinankielistä.
Pyhimysrunoja ja legendoja tärkeämpi on
historiankirjoitus (vrt. Saxo
Grammaticus). Keskiajan lopulla
äidinkielistä kirjallisuutta alkaa esiintyä.
Varhaisimmat tanskank. kirjalliset
muistomerkit ovat maakuntalait, esim. Skånen
laki, Själlandin lait, Jydske Lov
ja kirkkolait. Taiderunous on vähäistä
ja enimmäkseen käännöksiä ja
mukailuja ulkomaisista ritarilauluista ja
-kertomuksista. Ne syrjäyttivät vähitellen
kansanlaulurunouden (sankari-, taika-,
ritari- ja hist. lauluja). Tanskan
kirjakielen luo uskonpuhdistaja ja
raamatunkääntäjä Chr. Pedersen; virsi-
ja näytelmärunous syntyy. A. S. Vedel
(k. 1616) ja A. Huitfeldt tutkivat
Tanskan historiaa. 1600-luvun kirjailijoita
ovat virsirunoilija Kingo ja Leonora
Kristina (Ulfeld). Valistusajan
pääkirjailija on monipuolinen Holberg,
muita hengellinen runoilija H. A. Brorson
(k. 1764) ja lyyrikko A. Stub (k. 1758)
sekä Ewald, Wessel, P. A. Heiberg
(k. 1841) ja M. Bruun (k. 1826) sekä
Baggesen. Romantiikan johtava kirjailija
on Öhlenschläger, muita Ingemann,
Hauch, Grundtvig, J. L. Heiberg, H. Hertz,
P. Möller, Chr. Winter, Blicher,
Thomasine Gyllembourg (k. 1856), F.
Paludan-Müller, Kierkegaard, H. C. Andersen
sekä vielä Ploug, J.Hostrup, Richardt ja
M. A. Goldschmidt. Realismin alkaja ja
johtomies, joskaan ei ajanpitkään kaikkien
tunnustama, on G. Brandes, sen
kirjailijat Topsöe, Drachmann,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
