Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Voimanmittaaja-Voimisteluvälineet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Voimanmittaaja, voimanmittari,
dynamometri (ks. t.).
Voimansiirto ja voimansiirtimet.
Voimakoneesta siirretään voima
käyttöpaikkoihin hihnojen, köysien, akselien,
sähkön, paineilman tai -veden välityksellä.
Hihnoilla siirretään voimaa korkeintaan
20-25 m, köysijohdoilla useampia km:jä;
akselijohdot (transmissioniakselit) ovat
verraten lyhyet, sähköjohdoilla siirretään
sähkövoimaa satojen km:ien päähän,
painevedellä nyk. vain lyhyitä matkoja ja
paineilmalla sekä lyhyitä että myöskin
(tunneliporauksissa) pitkiä matkoja.
Voimaoppi, dynamiikka (ks. t.).
Voimapaperi, pelkkiä kuituaineita
sisältävä, luja käärepaperilaji.
Voimapari. Kahdella vastakkaissuuntaisella,
yhtäsuurella voimalla ei ole resultanttia, vaan ne
muodostavat v:n, joka pyrkii kiertämään kappaletta,
johon ne vaikuttavat. V:n suuruuden mitta on
sen momentti = voimien suuruus X niiden välimatka.
Voimistelu, ihmisen kehittämiseksi
harjoitettava järjestelmällinen ruumiin,
liikunto. — Muinaishelleeninen v.
jakautui orkestiikkaan, s. o.
tanssiharjoituksiin, ja palestriikkaan, s. o.
ottelu-harjoituksiin, joihin jälkimmäisiin
kuuluivat 5-ottelu ja nyrkkeily. Roomalaiset
viljelivät ruumiinharjoituksia
pääasiallisesti sotilaiden kehittämiseksi.
Keskiajalla harjoitti aatelisto aseiden käyttöä,
ratsastusta, erilaisia heittoja, juoksua ja
pallopelejä. — Uudemman v:n luoja
on saksalainen J. Chr. Guts Muths
(ks. t.). Hänen rinnalleen liittyi sveits.
J. H. Pestalozzi, joka m. m. keksi
vapaaharjoitukset. Saks. seuravolmistelun
telineharjoituksineen loi Fr. L. Jahn
(ks. t.). Saksan ulkopuolella v. juurtui
ensin Tanskaan, missä Fr. Nachtegall
1800 avasi Euroopan ensimmäisen v.-laitoksen.
Hänen oppilaanaan oli m. m. P. H. Ling,
joka loi ruots. v.-järjestelmän. Muussa
Euroopassa v. kehittyi enemmän vasta viime
vuosisadan lopulla. Suomessa yliopiston
silloinen miekkailunopettaja it. Giacchino
Otta ryhtyi 1830-luvulla opettamaan
v:ua P. H. Lingin järjestelmän mukaan.
V. 1868 julkaisemassaan Suomen
ensimmäisessä v:n käsikirjassa („Voimistelun
harjoitusoppi") Jyväskylän seminaarin
v:n lehtori K. G. Göös teki yrityksen
ruots. ja saks. v:n yhteensulattamiseksi
Tämän yrityksen toteutti „suomalaisen
voimistelun isä" Viktor Heikel (ks. t.)
1870-luvulla. Nykyiseen voimistelumme
kehitykseen ovat suuresti vaikuttaneet
Ivar Wilskman ja Arvo Vartia.
Naisvoimistelumme kehittäjinä on ennen
muita mainittava Elin Kallio, Anni
Collan ja Elli Björkstén.
Nämä kaikki ovat sekä kirjojensa, että
persoonallisen opetustoimensa avulla kehittäneet
voimistelumme nykyisen järjestelmän. —
V. jaetaan tav. seuraavasti: 1) vapaa- ja
sauvaharjoitukset, jotka jakautuvat
yksinkertaisiin ja yhdistettyihin käsivarsi-,
jalkavarsi- ja vartaloharjoituksiin sekä
vapaisiin siirtymisharjoituksiin (käynti-,
juoksu- ja hyppyharjoitukset); 2)
telineharjoitukset, jotka jakautuvat riippu-,
noja-, hyppy- ja tasapainoharjoituksiin
sekä saks. että ruots. telineillä; 3)
seuraharjoitukset, joita suorittaessaan
voimistelijat käyttävät tukenaan toinen
toistansa; ja 4) järjestysharjoitukset, joihin
kuuluu askelia, käännöksiä ja marsseja.
Sitäpaitsi koulu-v:uamme täydennetään
urheilu- ja leikkihar joituksilla. —
Suom. nais-v. seuraa pääasiallisesti
ruots. järjestelmää, mutta on kuitenkin
lainannut yhtä ja toista, (esim. sauvat, tangon
ja nojapuut) mies-v:stamme. Pääasiassa Elli
Björksténin vaikutuksesta on viime aikoina
naisvoimistelussamme saavuttanut yhä kasvavaa
suosiota rytmillinen v. Se on
Jaques-Dalcrozen kehittämä musiikin ja voimistelun
yhdistelmä: musikaalista kasvatusta ruumiin
liikuntatunteen avulla ja ruumiin
kehittämistä musiikin hengessä. [Björkstén,
„Naisvoimistelu" I-II (1921, 1926); Collan,
„Voimisteluopas sekä urheilu- ja
leikkivälineopas" (1926); Jalkanen,
„Voimistelun rytmiharjoituksia" (1925);
Jalkanen-Salminen, „Tie terveyteen ja
kauneuteen" (1927); Kallio, „Voimistelun
käsikirja" (1921); Kari, „Primitiivinen eli
perusvoimistelu" (1922); Lähennä,
„Telinevoimistelu" (1921-22); Levälahti,
„Voimistelusanasto" (1925-26); Stenroth,
„Lapsivoimistelua" (1926); Vartia,
„Voimisteluohjelmia" (1920-21),
„Voimisteluopas" (1921); Suomela, „Urheilun ja
voimistelun historia" I-II (1923-26).]
Voimistelunopettaja, 3-vuotisen
yliopistollisen v.-kurssin suorittanut
henkilö (Asetus 19/10 1908).
Voimistelutelineet, voimistelusalin
kalustoon kuuluvat voimistelun
tehostamiseksi keksityt erilaiset riippu-,
noja- ja hyppyharjoitustelineet. Tavallisimmat
ovat: tanko l. rekki, nojapuut, renkaat,
hevonen, hyppyarkku l. puntti, pukki,
puolapuut ja kiipeämisriuvut.
Voimisteluvälineet, voimisteluliikkeiden
vaikutuksen lisäämiseksi käsissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
