Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 1357-1358 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Vossisehe Zeitung-Vouti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Vossisehe Zeitung [fosišə tsaituŋ],
berliiniläinen vapaamielinen sanomalehti, per. 1721.

Vossler [foslər], Karl (s. 1872),
saks. romanisti, prof. Münchenissä. Julk.
tutkimuksia ransk. ja it. kirjallisuudesta
sekä „Geist und Kultur in der Sprache".

Voteerata (lat.), äänestää.

Votiivi (lat.), lupauksen mukainen,
luvattu. — Votiivilahja, lupauksen
mukainen uhrilahja. — Votiivitaulu,
lupauksen nojalla jollekin jumalalle
pyhitetty kirjoituksella varustettu taulu;
kirkkoon asetettu muistotaulu.

Speitzin perheen votiivitaulu Sääksmäen kirkossa.

Votjakin kieli ja kirjallisuus. Kieli
muodostaa läheisen sukulaisensa
syrjäänin kielen kanssa suom.-ugr. kielikunnan
permiläisen kieliheimon. Murteet voidaan
jakaa kolmeen ryhmään, pohjoiseen,
eteläiseen ja itäiseen. Lainasanoista
kiinnittävät erikoisesti huomiota
tšuvassilaiset ja kasaanin-tataarilaiset.
[Sanakirjoja: Munkácsi (1896), kielioppeja:
Aminoff (1896), Wiedemann (1884).]
— Kirjallisuus on vähäinen, pääasiallisesti
uskonnollista laatua. Ensim. vars.
votjakinkieliset kirjateokset ovat 1847
ilmestyneet Mateuksen ja Markuksen
evankeliumit sekä aapinen, raamatunhistoria ja
katkismus (eri murteilla). Kansanrunous
on runsasta. Tärkeimmät kokoelmat ovat
Munkácsi’n (1887) ja Wichmannin (1893, 1901)
julkaisemat. Maailmansodan jälkeen on ilmestynyt
propagandakirjallisuutta sekä kaunokirjallisuutta
ja oppikirjoja.

Votjakit (votjakink. ud-murt),
syrjäänien kanssa permiläisen ryhmän
muodostava suom.-ugr. kansa. V. asuvat
Itä-Venäjällä, pääasiallisesti Vjatkan
kuvernementissa sekä jonkinverran myös
Kasaanin, Permin, Ufan ja Samaran
lääneissä. V:n 1897 tilaston mukaan 420,976

Etelävotjakittaria. Takana vaateaitta.

henkeä. V. harjoittavat maanviljelystä
ja karjanhoitoa sekä metsästystä,
kalastusta ja mehiläishoitoa. Heidän
taloudellinen asemansa oh ollut verraten hyvä.
Vjatkan kuvernementissa asuvat votjakkilaistuneet,
turk.-tat. alkuperää olevat bessermanit l.
busurmanit (n. 10,000 henkeä).

Oltuaan 600-luvulta alkaen bolgaarilais.
tšuvassilaisen vaikutuksen alaisina v.
joutuivat 1200-luvulla tataarien
isännyyteen sekä Kasaanin 1552 kukistuttua
Moskovan alaisiksi. Kristinuskoon
käännyttäminen alkoi menestyä vasta
1740-luvulla, mutta vieläkin on
kastamattomia (vars. Ufan läänissä). V. 1920
muodostettiin autonominen v:n alue.
[Suomen Suku II (1928).]

Votka (ven.), paloviina.

Votum (lat.), lausunto, mielipide, ääni
(äänestyksessä). — Votum decisivum,
äänestyksessä ratkaiseva ääni.

Woulfen pullo [vulf-], kaksi- tai
kolmikaulainen pullo, jota käytetään
kaasujen valmistukseen ja pesuun. Keksijä engl.
kemisti Peter Woulfe (1727-1803).

Woulfen pullo.

Vouti (ruots.). V:eiksi sanottuja virkamiehiä
oli Ruotsi-Suomessa jo keskiajalla. Heidän
tehtävänään oli kuninkaan verotulojen periminen
ja usein käskynhaltijan toimi jossakin linnassa
(linnavouti) tai jollakin alueella,
tav. kihlakunnassa (maavouti).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>