Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Mississippi-joen laakso, samalla kuin niille
turvattiin häiritsemätön laajeneminen
länteenpäin. Madisonin
presidenttikautena 1809-17 oli Y:n
puolueettomuuden rikkomisesta seurauksena sota
Englantia vastaan 1812. Rauha tehtiin 1814
ilman aluemuutoksia. V:sta 1815 suuri
siirtolaistulva alkaa vyöryä Euroopasta
Y:hin, ja myöskin lännen laajat alueet
alkavat tulla asutuiksi. Presidentti
Monroen (1817-25) aikana
siirtoasutuksen laajetessa orjakysymys alkoi tulla
tärkeäksi riitakapulaksi. Siinä
joutuivat vastakkain pohjoiset valtiot, joissa
harjoitettiin maataloutta, kauppaa ja
teollisuutta ja joissa työmiehet olivat
vapaita, ja toiselta puolen eteläiset
valtiot, joissa vallitsi plantaašitalous ja
joissa työläiset olivat neekeriorjia.
Neuvotteluista, joita käytiin Missouri’n
ottamisesta valtioiden joukkoon, oli 1820
tuloksena n. s. Missouri’n kompromissi,
jonka mukaan Missouri hyväksyttiin
valtioksi ilman orjuuden kieltoa, samalla
kuin Ohio-virta, Missouri’n valtio ja
lännessä 36° 30’ määrättiin orjuuden
pohjoisrajaksi. Presidentti Monroen nimeen
liittyy myöskin n. s. Monroe-oppi (ks. t.).
Jackson (1829-37) saattoi käytäntöön
sen menettelyn, että virkamiehet, jotka
eivät kuuluneet voitolle päässeeseen
puolueeseen, erotettiin. Y. joutuivat 1846
sotaan Meksikkoa vastaan Texasin
tähden, joka oli luopunut Meksikosta ja
1845 tullut otetuksi liittovaltioiden
joukkoon. Rauhassa, joka tehtiin 1848, Y:lle
luovutettiin Texas Rio Grandea myöten,
Ylä-Kalifornia ja Uusi-Meksikko (joka
käsitti nyk. Uuden-Meksikon, Nevadan,
Arizonan ja Utahin valtiot ynnä osia
Wyomingista ja Wisconsinista). V. 1846
saatiin Englannin kanssa aikaan sopimus
Oregonin alueesta, Eräs 1850 tehty
kompromissi ei vienyt orjakysymystä
ratkaisuun. Pohjoisvaltioissa yleinen
mielipide yhä jyrkemmin kääntyi orjuutta
vastaan; tähän vaikutti varsinkin
Harriet Beecher-Stowen romaani ,,Setä
Tuomon tupa". Senaatissa pääsivät vapaat
valtiot enemmistöön. Orjuuden
puolustajain ja vastustajain välinen ristiriita
kävi yhä jyrkemmäksi. Puolueet jo
taistelivat toisiaan vastaan ajoittain ase
kädessä, ja Virginiassa kiihkeä orjuuden
vastustaja J. Brown koetti (1859) saada
syntymään orjakapinaa. Ilmi sodaksi
ristiriita puhkesi, kun presidentiksi oli
1860 valittu tasavaltalaisten ehdokas
Lincoln (1861-65). Tämän vaalin johdosta
unionista erosivat Etelä-Carolina,
Mississippi, Florida, Alabama, Georgia,
Louisiana ja Texas, myöh. vielä Virginia,
Arkansas, Pohjois-Carolina ja Tennessee.
Nämä valtiot ottivat nimen „Amerikan
konfedereeratut vallat", valitsivat oman
presidentin (Jefferson Davis) ja
laativat itselleen uuden valtiosäännön.
Astuessaan virkaansa 1861 Lincoln julisti, että
hän ei aikonut ryhtyä mihinkään
toimenpiteisiin orjuuden poistamiseksi niistä
valtioista, joissa se oli olemassa, mutta
että hän ei myöskään sallisi minkään
valtion omin päin erota liitosta. Kun
etelävaltiot 1861 aloittivat sotaliikkeet,
ryhtyi Lincoln pontevasti kukistamaan
kapinaa. Merellä pohjoisvaltiot olivat
voitolla, maalla aluksi etelävaltiot. Mutta
kun Grant oli valloittanut Richmondin
ja pakottanut kenraali Leen antautumaan,
niin etelävaltiot luopuivat taistelusta
1865. Syysk. 1862 Lincoln julisti kaikki
kapinallisten valtioiden orjat vapaiksi
v:n 1863 alusta. Unioniin jääneet
orjavaltiot ryhtyivät itse poistamaan orjuutta;
lopullisesti se lakkautettiin koko unionin
alueella tammik. 1865. Lincoln
murhattiin. Hänen seuraajansa Johnsonin
(1865-69) aikana hyväksyttiin 1867
,,rekonstruktsionilaki", jonka mukaan
koko etelä oli asetettava sotilashallinnon
alaiseksi, kunnes valtiot olivat suostuneet
kongressin vaatimuksiin. Vv. 1868-70
etelävaltiot kaikissa suhteissa
taipuivatkin. V. 1867 ostettiin Venäjältä Alaska,
mistä myöhemmin löydettiin kultaa (Klondikesta).
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä
talouselämä valtavasti kehittyi ja
siirtolaisuus toi maahan suuria ihmismääriä.
Hallinto joutui puoluepolitiikan
pyörteisiin, ja virkamiesten lahjonta tuli
yleiseksi. Vastavaikutus tuli tehokkaaksi
Hayesin (1877-81) ja Clevelandin
ensim. presidenttikautena (1885-89).
Presidentti Mac Kinley (1897-1901) otti
käytäntöön kultakannan. V. 1898 Y.
riistivät sodalla Espanjalta Kuban, joka
jäi nimellisesti itsenäiseksi, Puerto Ricon
ja Filippiinit. Muutenkin Y. näinä
aikoina alkoivat ottaa osaa
maailmanpolitiikkaan ja, hankkivat siirtomaita.
Talouspolitiikassa Mac Kinleyn aikana
pääsi voitolle jyrkkä suojelustullisuunta
(1897 Dingleyn tariffi). Taistelu trusteja
vastaan, joka oli alkanut Shermanin
lailla 1890, tuli vars. Rooseveltin
aikana (1901-09) kiihkeäksi. Sitäpaitsi
hän kannatti Y:n maailmanpolitiikan
laajentamista. V:n 1912 presidentinvaaleissa
tasavaltalaiset hajaantuivat toisten
kannattaessa Taftia (presidenttinä
1909-13) toisten Rooseveltiä, Tällöin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
