Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
lää kohti. Usein ihmetyttää minua, ettei väkeämme huolestuta, vaikka
aina vain pyrimme pohjoista ja tuntemattomia seutuja kohti. Ei
yksikään ole pelkuri. Jokainen on pahoillaan, jos kulkumme
suuntautuu etelään tai länteen päin, mutta loistaa ilosta, kun ajaudumme
pohjoiseen, mitä kauemmaksi sitä parempi. Ja kuitenkin täytyy
jokaisen olla selvillä siitä, että on kysymys elämästä tai
kuolemasta, jos jotain sellaista tapahtuisi, mitä meille oli ennustettu. Jos
jäät murskaisivat laivan, kuten »Jaenetten», ja se vaipuisi syvyyteen
meidän ennättämättä pelastaa kylliksi varastojamme matkan
jatkamista varten, ei kohtalostamme olisi epäilystä.
»Jaenetten» miehistön kävi huonosti, ja laiva upposi 77:nnen asteen
kohdalla pohjoista leveyttä. Me olemme paljon kauempana maasta,
puhumattakaan asutusta maasta. Olemme nyt 550:n kilometrin päässä
Kap Tscheljuskinista, josta vielä on hyvä matka asutuille seuduille.
Mutta »Fram» ei rutistu jäihin, eikä kukaan meistä ajattele sellaista
mahdollisuuttakaan. Me olemme laivallamme kuin kajakin soutaja,
joka hyvin tietää, että yksi ainoa väärä aironveto saattaa lähettää
hänet iäisyyteen. Rauhallisena liukuu hän eteenpäin, sillä hän tietää,
ettei hän tuota harhavetoa tee.
Sunnuntaina, elokuun 12 p.nä.
Ihana ilta. Käyskentelin jääkumpujen ja railojen keskellä. Oli
ihmeen hiljaista ja tyyntä. Ei kuulunut muuta kuin vesipisarain
tippuminen. Aurinko on matalalla pohjoisessa, ja yläpuolellamme
kohoaa sininen taivaanlaki kullanhohtoisine pilvineen. Yksinäisyyden
syvä rauha.
Perjantaina, syyskuun 21 p:nä
Aika vierii säännöllistä, tasaista ja yksitoikkoista rataansa yhtä
rauhallisena kuin jää ympärillämme; ja kuitenkin hämmästyttää
meitä ajan nopea kulku. Syyspäivän tasaus on käsissä. Yöt tulevat
pimeiksi ja keskipäivällä on aurinko enää vain yhdeksän asteen
korkeudella taivaanrannan yläpuolella.
Vietän päiväni työskennellen kojussani, ja usein kuvittelen olevani
kotona työhuoneessa, jossa minua ympäröi sivistyksen luoma
mukavuus. Ellen olisi erotettu muusta maailmasta, voisin viihtyä täällä
yhtä hyvin kuin sielläkin. Joskus unohdan missä olen.
Usein iltaisin, syventyessäni täydellisesti työhön, hypähdän ylös,
kun kuulen koirain haukuntaa, ja ajattelen: Kukahan nyt mahtaa
tulla. Sitten huomaan, etten olekaan kotona, vaan keskellä kylmää
Jäämerta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
