Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20
Miten meitä palelikaan maatessamme säkissä illallista odottaen!
Minun, joka olin kokki, täytyi pysyä hereillä vartioidakseni keittoa.
Vihdoin oli illallinen valmis. Se maistui aina oivalliselta. Tämä olikin
elämämme paras hetki, jota koko päivän odotimme. Mutta usein
olimme niin väsyneitä, että silmät painuivat kiinni ja me nukahdimme
lusikka kädessä. Käsi vaipui hervotonna alas ia ruoka valahti lusikasta
säkille. Illallisen jälkeen me mielellämme vähän herkuttelimme siten,
että sekoitimme veteen maitopulveria ja joimme seosta niin kuumana
kuin mahdollista. Se maistui kuin keitetty maito ja oli meistä ihmeen
virkistävää. Se lämmitti aina varpaanpäihin saakka. Sitten
ryömimme syvälle makuusäkkiin, suljimme suun huolellisesti, painauduimme
toisiamme vasten ja nukuimme pian vanhurskaan syvää unta.
Unissamme marssimme taukoamatta pohjoista kohti; kiskoimme rekiä ja
hoputimme koiria. Usein kuulin Johansenin huutavan unissaan: »Pan,
Barrabas» tai »Klapperslangen» »Eteenpäin, senkin lempo! Prr, prr
koirat! — Seis! Tuhat-tulimmaista, seis!»
Meistä kummastakin tuntui makuusäkissä olo jotenkin
miellyttävältä, kunhan ensin olimme saaneet ruumiiseemme jonkunverran
lämpöä. Missään tapauksessa ei liiallinen lämpö rasittanut, sillä kun
eräänä yönä heräsin, olivat kummankin käteni sormenpäät paleltuneet.
Aamuisin oli minun, joka olin kokki, noustava ensin ylös
valmistamaan aamiaista, johon tarvitsin tunnin verran aikaa. Säännöllisesti
oli meillä joka toinen päivä aamiaiseksi suklaata, voileipää ja
pemmi-kaania, joka toinen aamu kauralientä tai jauhoista, vedestä ja voista
valmistettua keittoa. Se oli kotoisen voipuuron makuista. Sen
lisäksi oli maitoa, jota valmistettiin maitopulverista ja vedestä. Ruuan
valmistuttua, herätin Johansenin. Sitten istuimme makuusäkissä,
levitimme villapeitteen pöytäliinaksi ja aloimme aterioida.
Syötyämme kirjoitimme muutaman sanan päiväkirjoihin. Sitten oli
lähdettävä. Mutta miten väsyneitä usein olimmekaan ja mitä olisinkaan
antanut, jos olisin saanut uudelleen ryömiä makuusäkkiin ja nukkua
koko vuorokauden! Tuntui kuin olisi se ollut maailman suurin
nautinto. Mutta pohjoiseen oli ponnistettava, aina vain pohjoiseen.
Pukeuduttua oli mentävä ulos pakkaseen laittamaan reet
kuntoon, selvittämään vetohihnat ja valjastamaan koirat. Sitten
taipaleelle niin pian kuin suinkin. Miten näinä kipeinä pakkaspäivinä
ka;pa-simmekaan sudennahkaturkkejamme, jotka olimme jättäneet
»Fra-miin!» Mutta eteenpäin vaan! Minä kuljin edellä etsimässä tietä
epätasaisella jäällä ja minun jäljessäni tuli rekeni kajakkineen. Koirat
oppivat pian seuraamaan, mutta heti, kun tuli epätasaista, ne pysähtyi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
