Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
23
kutti, kun vedin sen. Toivottavasti se on nyt oikeassa. Kello 12
päivällä oli —31, 50° C, kirkas ilma, kaakkoistuuli (neljän metrin nopeus
sekunnissa).
Jää huononee yhä ja minua arveluttaa jatkaa matkaa pohjoiseen
päin.
Keskiviikkona, huhtikuun 3 p:nä.
Puolenpäivän aikaan nousin ylös ja tutkin meridiaani-korkeutta.
Olimme 85° 54’ pohj. lev. Miten hämmästyttävää, ettemme ole
päässeet sen pitemmälle. Me ponnistelemme eteenpäin voimaimme
takaa, eikä matka edisty suuriakaan.
Kulkiessamme laskin päivämatkojen pituudet yhteen ja aina
vain tulin samaan tulokseen, nimittäin että meidän pitäisi olla paljon
yli 86° pohj. lev., olettaen jään pysyneen paikoillaan. Minulle selvisi
kuitenkin pian, että jää liikkui etelään päin ja että meillä tässä
oikullisessa ajautumisessa, joka riippui tuulista ja merenvirroista, oli pahin
vihollisemme.
Lauantaina, huhtikuun 6 p:nä.
Kello 2 aamulla —24 0 C. Jää huononee yhä. Eilen olin joutua
epätoivoon, ja kun tänään pysähdyimme, päätin jo melkein kääntyä
takaisin. Tahdon kuitenkin matkata vielä yhden päivän nähdäkseni,
onko jää todella niin huonoa, kuin miltä se kymmenen metriä
korkealta jääkummulta katsoen näyttää. Eilen etenimme vain
muutaman kilometrin. Railoja, jääselkiä ja kyhmyistä jäätä. Valtavat
jäämöhkäleet muodostavat ikäänkuin harjuja, jotka ulottuvat
loppumattomiin. Rekien taukoamaton nosteleminen tällaisten esteiden yli
väsyttäisi jo jättiläisenkin.
Ei — jää huononee huononemistaan emmekä pääse eteenpäin.
Jono jääselkiä seuraa toinen toistaan; suunnattomien jääröykkiöiden
yli on kiivettävä. Me lähdimme liikkeelle tänään kahden aikaan
aamulla ja jatkoimme matkaamme niin kauan kuin voimme,
kantaen melkein koko ajan rekiä. Mutta se oli jo liikaa. Olin
rientänyt hyvän matkaa suksillani nähdäkseni olisiko eteneminen
mahdollista, mutta korkeimmalta jäähuipulta näin samallaista jäätä niin
kauas kuin silmä kantoi. Todellinen jääröykkiöden äärettömyys! On
järjetöntä yrittää eteenpäin. Hukkaamme kallista aikaa emmekä
saavuta mitään.
Päätin siis kääntyä takaisin ja suunnata kulkumme Kap Fligelyä
kohti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
