- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
27

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

27

Johansen otti myös kajakkinsa päällystän irti. Se paikataan vielä
tänään.

Kun kajakkien rungot oli korjattu ja päällys pantu paikoilleen,
olimme valmiit lähtemään ja kohtaamaan minkälaisia esteitä tahansa,
olkoot sitten railoja, uomia tai avomerta.

Kerrankin voimme turvallisin mielin lähteä matkalle, ja nyt on
loppuva huoli, jonka railot ovat meille tuottaneet. En voinut
kuvitellakaan, ettemme pian pääsisi maihin, sillä kohta kai avovesi on
edessämme ja silloin pääsemme etenemään soutaen.

Helluntai, — siinä sanassa on jotakin niin herttaista ja kesäistä.
Minusta tuntuu katkeralta ajatella, kuinka kaunista kotona nyt on,
kun itse saan harhailla tuulessa lumen ja jään valtakunnassa. Mitä
hyödyttää kaipaukseni? Tänään menee pikku Liv päivälliselle
isoäidin luo. Ehkäpä hän juuri tällä hetkellä pukeutuu uuteen, sievään
pukuunsa. No niin, tulee kai aika, jolloin minäkin saan olla mukana.
Mutta koska? — Menen työhön, jotta pian saisimme kaikki kuntoon.

Seuraavina päivinä korjasimme kajakkeja tulisella kiireellä. Ei
ollut aikaa edes aterioida. Väliin kului 12 tuntia aterioiden välillä ja
työpäivä kesti joskus 24 tuntia. Siitä huolimatta vei korjaustyö
pitkän ajan.

Torstaina, kesäkuun 6 p:nä.

Yhä samalla paikalla! Haluan kiihkeästi lähteä liikkeelle saadakseni
selityksen arvoitukseen, joka alituisesti vaivaa päätäni. Mikä nautinto
päästä kajakillaan avoveteen! Ja miten se meidän elämämme muuttaisi!
Miten malttamattomaksi minut tekee ajatus, että saan vapaana jäistä
ja railoista, vapaana rekien kiskomisesta istua kevyessä aluksessa
aaltojen keinuteltavana. Kenties on vielä käytävä monta kovaa taistelua,
kenties on vielä raskaita hetkiä kestettävä, ennenkuin saavutamme
tämän päämäärän, mutta kerran sen saavutamme, ja silloin on elämä
taas elämisen arvoista.

Miten hyvää olisikaan jää ollut tällä äärettömällä, tasaisella
jääaa-vikolla huhtikuussa, ennenkuin railot syntyvät. Meidän
ymmärtääksemme ovat ne kaikki muodostuneet viime päivinä. Siellä täällä on
joku jääharjanne, joka samoin on puristunut aivan hiljattain.

Tiistaina, kesäkuun ii p:nä.

Oi, tätä elämän yksitoikkoisuutta! Päivä päivältä, viikko viikolta
ja kuukausi kuukaudelta samaa vaivalloista ponnistelemista jään yli,
joka toisinaan on parempaa, toisinaan huonompaa. Elämme toivossa,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0035.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free