Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
28
että se kerran loppuisi, mutta yhä saamme kuitenkin pettyä. Sama
yksitoikkoisuus on edessämme, jäätä ja aina vaan jäätä. Ei millään
suunnalla näy maata eikä avovettä, vaikka meidän pitäisi olla samalla
leveysasteella kuin Kap Fligely tai korkeintaan pari minuuttia
pohjoisempana. Emme tiedä missä olemme, emmekä ymmärrä miten tämä
päättyy. Ruokavarat vähenevät päivä päivältä ja koirain luku
supistuu huolestuttavasti. Pääsemmekö maihin, ennenkuin ruoka on
lopussa — vai pääsemmekö maihin koskaan? Kohta käy
mahdottomaksi liikkua tällaisessa lumessa ja jäässä, joka on vain yhtä sohjoa.
Koirat vajoavat joka askeleella ja me itse kahlaamme polvia myöten
auttaessamme koiria ja vetäessämme kumpikin vuorostamme raskaita
rekiä. On vaikea ylläpitää toivoa, mutta sen teemme kuitenkin, vaikka
edessämme on jääselänteiden, railojen, jääsohjon ja suunnattomien
jäämöhkäleiden toivoton sekasorto. Voi kuvitella, että meri on
yht’-äkkiä jäätynyt ja kangistunut kesken tyrskyjen kuohuntaa. On
hetkiä, jolloin tuntuu mahdottomalta, että siivetön olento pääsisi
etenemään tällaisella seudulla. Kateudella seuraa silloin ylhäällä liitelevää
lokkia. Haikealla mielellä ajattelee, miten kaukana jo olisi, jos saisi
lainata siltä siivet. Mutta sitten löytyy jostakin ylimenopaikka ja
toivo elpyy uudelleen. Jos vain aurinko hetkiseksi pilkistää esiin
pilven raosta ja jääaavikko kimaltelee hohtavan valkeassa puvussaan tai
jos auringonsäteet leikkivät veden pinnalla, silloin on elämä kaikesta
huolimatta kaunista ja taistelun arvoista.
Keskiviikkona, kesäkuun 12 p:nä.
Vaikeammaksi vain käy kulkumme. Eilen etenimme tuskin kahta
kilometriä. Epätasainen jää, kurja lumi, railot ja koiranilma
viivyttivät meitä. Hanki tosin kannatti monin paikoin ja silloin luistivat reet
hyvin, mutta kun se petti useasti, tarttuivat ne lujasti kiinni.
Koira-raukkainkin kulku oli perin hankalaa. Ne vajosivat vähän väliä
syvälle lumeen. Kuitenkin yritettiin eteenpäin. Railot tekivät kiusaa,
mutta aina niistä jollakin tavalla suoriuduttiin. Viimeisen ja
pelottavan näköisen railon yli pääsimme muodostamalla sillan jäälautoista,
jotka uitimme railon kapeimmalle kohdalle. Mutta sitten alkoi sataa
lunta tai oikeastaan lumiräntää, joka putoili suurina hiutaleina. Tuuli
yltyi. Silloin ei voinut enää liikkua tässä railojen ja jääröykkiöiden
labyrintissä. Olimme jo märkiä kuin uitetut varikset. Käveleminen
oli mahdotonta ja reet pysyivät lujasti kiinni märässä lumessa.
Suk-siimmekin tarttui lumi. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin etsiä
leiripaikka. Olihan tarkoituksetonta pyrkiä eteenpäin sellaisessa ilmassa.
Löydettyämme sopivan paikan pystytimme teltan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
