Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
37
hyökkäävän Johansenin kimppuun. Hän oli lentänyt selälleen. Minä
tavoittelin pyssyäni, joka oli kotelossa kajakin keulapuolella, mutta
samassa liukui kajakki veteen. Ensimmäinen ajatukseni oli hypätä
veteen, nousta kajakkiin ja ampua sieltä. Samassa huomasin, että
se oli liian uhkarohkeata. Koetin sitten rivakasti kiskoa raskaasti
lastattua kajakkia jään reunalle. Polvillani ollen vedin ja kiskoin sitä
ja kurottauduin ottamaan pyssyn. Ei minulla ollut aikaa katsoa,
mitä takanani tapahtui. Silloin kuulin Johansenin tyynesti sanovan:
»Laukaise pian, muuten on myöhäistä!»
Kiiruhdinhan minä minkä taisin. Vihdoin sain pyssynperästä
kiinni, kiskaisin pyssyn kotelosta, käännyin istuallani ja viritin hanan.
Karhu oli minusta ainoastaan parin metrin päässä. »Kaifas» oli sen
kimpussa. Nyt et ollut hukattava aikaa. En ennättänyt virittää
toista hanaa. Laukaisin. Karhu sai koko haulipanoksen korvansa
taakse ja kaatui kuolleena maahan.
Karhu oli varmaankin seurannut jälkiämme kuin kissa, piiloutunut
jäämöhkäleiden taakse ja hiipinyt esille silloin, kun me seisoimme
selin siihen puhdistamassa jään reunaa. Jäljistä voimme nähdä,
miten se oli ryöminyt pienen jääharjanteen yli kummun suojassa
Johansenin kajakin viereen. Kun Johansen pahaa aavistamatta ja
ympärilleen katsomatta kumartui aukaisemaan vetohihnaa, oli hän
huomannut kajakin perässä kyyristyneen eläimen, jota luuli
»Sugge-niksi». Ennenkuin hän tajusi, että eläin oli koiraksi liian suuri,
sai hän sellaisen iskun oikealle korvalle, että silmät säkenöivät, ja
hän kaatui selälleen, kuten jo mainittiin. Hän koetti käsillään
puolustaa itseään niih hyvin kuin voi. Toisella kädellä tarttui hän
karhua kurkusta ja puristi minkä jaksoi. Juuri kun karhu oli aikeissa’
purra Johansenia päähän, oli hän lausunut nuo muistettavat sanat:
»Laukaise pian!»
Karhu oli herkeämättä katsellut minuun ja varmaan ihmetellyt,
mitä minulla oli tekeillä. Sitten se äkkiä huomasi koiran ja kääntyi
sitä kohti. Siinä silmänräpäyksessä laski Johansen kätensä irti ja
ryömi pois. Karhu antoi iskun »Suggenille», joka alkoi ulvoa aivan
samalla tavalla kuin selkään saadessaan. Sitten sai »Kaifas» aika
läimäyksen nenälleen. Sillä välin oli Johansen jo päässyt jaloilleen ja
tarttunut pyssyynsä, joka oli pystyssä kajakin aukossa. Sillä hetkellä
pamahti minun pyssyni. Muuta vahinkoa karhu ei ennättänyt tehdä
kuin raapaista vähän lihaa Johansenin oikeasta poskesta, niin että
siinä nyt on valkea naarmu. Toiseen käteensä oli hän saanut pienen
haavan. »Kaifas» oli myöskin saanut naarmun kuonoonsa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
