Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
36
ensimmäinen, mutta siinä emme erottaneet tummaa kohtaa.
Sellaiselta siis näytti maa, jonka luo olimme tulleet. Olin kuvitellut sitä
monenmuotoiseksi, mutta en koskaan tällaiseksi. Olin kuvitellut
näkeväni korkeita vuorenkukkuloita ja kimaltelevia jäätiköitä. Tämä seutu
ei näyttänyt ystävälliseltä, mutta oli yhtä tervetullut kuitenkin, sillä
eihän täällä voinut tietysti odottaakaan muuta kuin lumipeittoista
maata.
Me pystytimme teltan ja nautimme tilaisuuden vaatiman
juhla-aterian. Valmistimme labskausia perunoista, (joita olimme kauan
säästäneet tätä tilaisuutta varten) pemmikaanista, kuivatusta
karhun- ia hylkeenlihasta ja karhunkielestä, kaikki sekaisin hakattuina.
Toiseksi ruuaksi oli keittoa, jota söimme karhunrasvassa paistettujen
leivänmurujen kera. Jälkiruuaksi otimme sukiaakappaleen.
Meidän mielestämme maa oii niin lähellä, että luulimme
saavuttavamme sen ainakin jo seuraavana iltana. Johansen oli vakuutettu,
että vielä samana iltana voisimme päästä sinne. Mutta vielä
kolmetoista päivää saimme kitua ajojäällä.
Maanantaina, elokuun 5 p:nä.
Pahempaa jäätä kuin eilen ei meillä koskaan ole ollut, mutta
uhallakin ponnistimme eteenpäin. Kaksi ilahduttavaa tapausta sattui
sinä päivänä. Ensimmäinen oli se, että Johansen pelastui karhun
kynsistä, ja toinen se, että näimme maan luona avovettä, jäätikön
reunan alapuolella.
Lähdimme liikkeelle eilen aamulla kello seitsemän aikaan ja
tulimme mahdollisimman huonolle jäälle. Näytti siltä kuin jättiläinen
olisi viskellyt suunnattomia jäämöhkäleitä sikin sokin ja niiden väliin
kaatanut vettä ja märkää lunta, johon me vajosimme polvia myöten.
Useita syviä koloja oli jäälohkareiden välillä. Kulkumme oli raskasta
kahlaamista yli vuorten ja laaksojen; milloin pyrimme jääselänteiden ja
lohkareiden yli, milloin kuljimme niiden viertä. Ei missään ollut
tarpeeksi suurta tasaista paikkaa telttaa varten. Sellaista jäätä myöten
kuljimme koko ajan. Jotta onnettomuuden mitta olisi kukkuroillaan,
nousi niin sankka sumu, ettemme nähneet sataa askelta eteenpäin.
Rasittavan matkan jälkeen tulimme vihdoin railolle, jonka yli
oli kuljettava kajakilla. Puhdistettuamme railon reunan jääsohjosta
vedin rekeni jään reunalle, jossa sitä pitelin kiinni, jottei se
luiskahtaisi veteen. Samassa kuulin liikettä takanani, ja Johansen, joka juuri
oli kääntynyt ympäri vetääkseen rekensä minun rekeni viereen,
huusi: »Pian pyssy esille!» Katsoin taakseni ja näin suuren karhun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
