Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
39
kin tuntui rohkealta ajatus, että elämämme ajojäällä oli
loppumaisillaan. Kun viisi kuukautta olimme siellä harhailleet ja monet petty
mykset saaneet kokea, olimme toiveittemme raukeamiseen jo
tottuneet. Toivoimme jään edempänä paranevan. Mutta emme olleet
pitkälle päässeet, kun tapasimme leveitä railoja, jotka olivat täynnä
lumisohjua, ja sitten taas epätasaista jäätä, kukkuloita, laaksoja ja
märkää lunta, johon vajosimme vyötäisiä myöten. Muutamien
railojen yli päästyämme tuli jonkunverran tasaisempaa jäätä. Kun
tätä olimme vähän matkaa taivaltaneet, olimme silminnähtävästi
lähempänä maajäätikköä. Se ei voinut olla enää kaukana. Silloin
tuli meihin eloa! Tartuimme uudelleen kiinni kelkan vetohihnoihin,
otimme vauhtia ja kiidimme kuin lentäen yli kukkulain ja selkien,
läpi veden ja lumen. Mitä välitimme siitä, vaikka säärykset ja
jalkineet olivat niin märät, että vesi pursusi niistä joka askeleella. Vähät
siitä, kun vain matka edistyi!
Sitten pääsimme tasangolle, jossa vauhti yhä parani. Lammikoiden
yli kiidimme, niin että vesi räiskyi ympärillämme. Me lähestyimme
lähestymistämme, ja veden tumma heijastus, joka kohosi
kohoamistaan, ilmoitti meille, että avovesi oli lähellä. Emme välittäneet
karhuistakaan, joita nähtävästi oli lähitienoilla, sillä vanhoja ja tuoreita
karhunjälkiä kulki pitkittäin ja poikittain. Muudan karhu oli
nukkuessamme tarkastellut telttaakin, ja sen jäljistä näimme, miten se oli
tullut tuulen mukana meitä kohti. Me emme tarvinneet karhuja,
meillä oli kylliksi lihaa. Nyt näimme jo avoveden maajäätikön
alapuolella ja yhä kiihdytimme vauhtia.
Vihdoin seisoin jään reunalla. Edessäni oli tumma merenpinta,
jossa uiskenteli valkeita jäälauttoja. Kaukana kohosi maajäätikön
seinä jyrkkänä vedestä. Kaikki oli synkässä, sumuisessa
valaistuksessa. Sydämeen tulvahti silloin ilo, jota emme voineet sanoiksi pukea.
Nyt olivat kaikki huolet takanamme ja edessämme vesitie kotiin. Minä
huiskutin hattua johansenille ja hän vastasi omallaan, huutaen
sydämensä pohjasta: »Eläköön!» Sellainen tapaus vaati juhlimista. Otimme
kumpikin kappaleen suklaata.
Seisoessamme ja katsellessamme veteen sukelsi hylkeenpää esiin
ja katosi samassa. Pian näimme useita. Oli rauhoittavaa tietää,
että millä hetkellä tahansa voimme hankkia ruokaa niin paljon kuin
halutti.
Nyt oli laitettava kajakit kuntoon merimatkaa varten. Parasta
tietysti olisi ollut soutaa erikseen, mutta se ei käynyt päinsä, kun oli
otettava mukaan reet, joita en uskaltanut jättää, sillä voimme niitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
