Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
40
vielä hyvinkin tarvita. Ei ollut muuta neuvoa kuin panna kajakit
vierekkäin, tukea ne suksilla ja asettaa reet poikittain, toinen keulaan,
toinen perään.
Surullista oli, ettemme voineet ottaa koiria mukaamme.
Todennäköisesti emme tulisi niitä enää tarvitsemaan ja olihan silloin
turhaa kuljettaa niitä kajakin kannella. Raskasta oli erota niistä, nämä
kaksi viimeistä koiraa olivat käyneet meille rakkaiksi. Uskollisina ja
kestävinä olivat ne meitä seuranneet koko matkan, ja nyt,
parem-pain aikain koittaessa, oli niiden sanottava hyvästit elämälle. Emme
voineet teurastaa niitä samalla tavalla kuin muita koiria, vaan
uhrasimme kummallekin patroonan. Minä ammuin Johansenin koiran,
hän minun koirani.
Olimme lähtövalmiit. Oli nautinto antaa kajakkien keinua
laineilla ja kuunnella aaltosten loisketta niiden laitoja vasten. Kahteen
vuoteen emme olleet nähneet tällaista ulappaa edessämme. Emme olleet
päässeet pitkälle, kun huomasimme tuulen niin suotuisaksi, että
voimme käyttää sitä hyväksemme. Nostimme siis purjeen lautallemme.
Vaivatta kiidimme tuulen mukana maata kohti, jota niin monta
kuukautta olimme kaivanneet. Mikä ero vauhdissa! Jäällä olimme saaneet
raivata tietä askel askeleelta, tuuma tuumalta; nyt oli toista. Sumu
oli peittänyt meiltä maan vähäksi aikaa, mutta kun se hajaantui,
näimme jäätikön kohoavan äkkijyrkkänä edessämme. Samassa
pilkisti aurinko pilven takaa. Kauniimpaa aamua en muista nähneeni!
Keskiviikkona, elokuun 24 p:nä.
Vastoinkäymiset eivät lopu. Kun viimeksi kirjoitin, olin täynnä
toivoa . ja rohkeutta. Täällä saarten välissä on meitä pidättänyt
seitsemättä päivää myrskyinen sää ja jää, joka on puristunut
rantoja vasten. Ei näy muuta kuin korkealle puristuneita selkiä,
kukkuloita ja jäälohkareita. Rohkeutta meillä vielä on, mutta toivo —
toivo päästä pian kotiin — on aikoja sitten mennyt. Edessämme on
pitkä, pimeä talvi, joka meidän on vietettävä täällä.
Kun matkaaminen eteläänpäin oli elokuun 28 p:vään mennessä
ollut mahdotonta ja kun syksy läheni, päätin talvehtia täällä.
Luullakseni olisi vielä kuljettava 223 km., ennenkuin pääsisimme Frans
Josefin maan etelärannalle. Matka sinne veisi kauan aikaa, eikä olisi
sanottua, löytäisimmekö sieltä minkäänlaista majaa. Jos meidän
perille päästyämme pitäisi rakentaa maja ja koota talvivarastoja,
niin olisi hyvin epätietoista, ennättäisimmekö tehdä kaiken ennen
talven tuloa. Ehdottomasti oli varminta varustautua heti talvea varten,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
