Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
42
se käänsi aina kasvonsa meitä kohti, niin että oli vaikea antaa sille
kuolettavaa luotia korvan taakse. Veri juoksi siitä virtanaan.
Ottelun kestäessä aioin pistää pyssyni kiireellä koteloon
soutaak-seni lähemmäs otusta, mutta unohdin, että hana oli viritetty. Äkkiä
laukesi pyssy. Minä säikähdin pahoin, sillä luulin luodin tunkeutuneen
kajakin pohjan läpi. Tunnustelin jalkojani. Ne olivat
vahingoittumattomat, ja kun en kuullut veden lorisevan kajakkiin, rauhoituin
jälleen. Luoti oli mennyt etukannen läpi ja tullut ulos sivulta vähän
yläpuolelta vesirajan. Olimme saaneet tarpeeksemme tästä
urheilusta. Mursu hengitti läähättäen, ja juuri kun meloimme sen luo,
käänsi se vähän päätään ja sai heti kaksi luotia korvansa taakse. Se
lepäsi hiljaa ja me soudimme lähelle heittääksemme harppuunin
siihen. Mutta ennenkuin ennätimme sen tehdä, vaiosi mursu syvyyteen
ja jäi sinne. Niin surullinen oli sen jutun loppu. Olimme tuhlanneet
9 patroonaa hyödyttömästi. Vaieten ja masentuneina soudimme
maihin. Sinä päivänä emme enää pyydystäneet mursuja vesitse,
mutta huomasimme erään, joka oli noussut rannikkojäälle" vähän
matkan päähän meistä. Ei kestänyt kauan ennenkuin toinen tuli sen
viereen. Annoimme niille aikaa rauhoittua ja lähestyimme sitten
niitä. Kauan ulistuaan ja hirvittävää melua pidettyään asettuivat
ne rauhallisina lepäämään. Me hiivimme varovaisesti, minä edellä
ja Johansen kintereilläni. Minä menin ensin lähinnä olevan eläimen
luo, joka makasi selin meihin. Se oli vetänyt päänsä niin syvälle, että
oli vaikea tähdätä sitä arkaan kohtaan. Kiersin sen takaa toisen luo.
Eläimet makasivat yhä liikahtamatta ja nukkuivat auringonpaisteessa.
Tällä toisella oli parempi asento, ja kun Johansen tähtäsi ensimmäistä,
niin laukaisin minä toista niskaan. Eläin kellistyi kuolleena maahan.
Pamahduksen kuultuaan, hyppäsi toinen pystyyn, mutta samassa
sai se luodin Johansenin pyssystä. Puolipyörryksissä kieritteli se
jättiläisruumistaan meitä kohden. Nyt laukaisin minä, mutta
ammuin niinkuin Johansenkin etupuolelle päätä. Veri virtasi sen suusta
ja sieraimista. Se ähki ja puhki, niin että ilma tärisi. Suuriin
torahampaisiinsa nojaten makasi se hiljaa ja sylki verta välittämättä
meistä. Vaikka se suuren ruumiinsa ja ruman ulkonäkönsä puolesta
muistutti jättiläistä, peikkoa tai hirtehistä, niin oli sen pyöreissä
silmissä kuitenkin jotakin niin hellästi rukoilevaa ja avutonta, että
unohti sen peikkomaisen ulkonäön ja oman hätänsä ja sääli sitä.
Tuntui melkein kuin olisi tehnyt murhan. Lopetin sen tuskat
ampumalla luodin sen korvan taakse. Mutta nuo silmät seuraavat minua
yhä. Niissä oli aivankuin koko avuttoman mursusuvun rukous elämän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
