Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
43
ja olemassaolon puolesta. Mutta sukupuuttoon nuo eläinraukat
kuolevat, sillä ihminen vainoaa niitä. Täytyy kuitenkin myöntää, että
iloitsimme siitä liha- ja rasvamäärästä, jonka yhdellä kerralla olimme
saaneet. Näin tulivat korvatuiksi ne patroonat, jotka olimme
tuhlanneet uponneeseen mursuun.
Mutta mursut eivät olleet vielä maalla, ja meillä oli aika työ niiden
nylkemisessä, paloittelemisessa ja kuljettamisessa. Ensi töiksi oli
haettava puukot ja reet. Ja kun oli mahdollista, että jää irtautuisi ja
lähtisi ajelehtimaan, oli minusta viisainta ottaa kajakit kelkoille,
varsinkin kun oli alkanut tuulla vuonolta päin. Mikä onni, että olimme
näin varovaisia, sillä muuten olisi meidän käynyt huonosti. Mursuja
nylkiessämme kiihtyi tuuli ja yltyi pian myrskyksi. Maan puolella oli
kapea railo, jonka reunalla mursut olivat maanneet, ja minä pelkäsin
jään aukeavan tästä ja joutuvamme tuuliajolle. Työskennellessämme
pidin silmällä railoa, nähdäkseni leviäisikö se. Mutta se pysyi
ennallaan. Kun ensimmäinen mursu oli puoleksi nyletty, katsahdin
sattumalta maalle päin ja huomasin, että jää oli repeytynyt. Se kappÄe,
jolla me olimme, oli ajelehtinut jo hyvän aikaa. Meidän ja
rannikko-jään välillä oli musta vesi, ja tuuli oli niin ankara, että laineet
kuohuivat vaahtopäinä. Nyt ei ollut aikaa viivytellä. Oli epätietoista,
voisimmekö pitkää matkaa soutaa sellaisessa tuulessa ja merenkäynnissä.
Jos kiiruhtaisimme, ei tuo välimatka ennättäisi laajeta kovin suureksi;
mutta emme voineet tyyten luopua saaliistamme, vaan leikkasimme
suuret kappaleet lihaa ja viskasimme ne kajakkeihin. Sitten
leikkasimme noin neljännen osan nahasta rasvoineen, heitimme ne kajakkien
päälle ja lähdimme rantaa kohden. Tuskin olimme jättäneet saaliin,
kun lokki-parvi laskeutui puoleksi nvletyille raadoille. Kadehdittavia
olentoja! Niitä ei häiritse myrsky, ei aallokko eikä ajojää. Ne
kirkuivat, melusivat ja iloitsivat pidoista, joihin olivat päässeet. Niin kauan
kun näimme mursujen ruumiit, jotka ajautuivat yhä kauemmas
merelle, näimme myöskin lokkien kerääntyvän yhä suuremmissa
parvissa niiden ympärille. Ne näyttivät valkoisilta lumihiutaleilta. Me
jännitimme voimiamme äärimmilleen päästäksemme kiinteälle jäälle,
mutta se oli joka puolelta halkeillut ja repeillyt. Päästyämme
kajakeilla jonkun matkaa eteenpäin ja kuljettuamme leveän railon yli
yritin nousta jäälle. Mutta se oli niin huonoa, että se heti vaipui
ruumiini painosta. Hypähdin kajakkiin, säästyäkseni kylmästä kylvystä.
Me koetimme monesta kohdasta, mutta aina vaipui jää allamme. Ei
ollut muuta neuvoa kuin pysyä vesillä ja soutaa jäänreunaa pitkin.
Pian huomasimme hyödyttömäksi soutaa yhteenkytketyin kajakein
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
