Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66
kylvyn ja puhdistaa itseämme niin paljon kuin yhdellä kerralla oli
mahdollista. Vasta useampien päivien ja monien yritysten jälkeen olimme
jotakuinkin puhtaat. Kun vielä lisäksi olimme kiireestä kantapäähän
puetut pehmeisiin vaatteisiin ja saaneet takkuiset hiuksemme ja
partamme leikatuiksi, olimme muuttuneet villi-ihmisistä eurooppalaisiksi.
Tämä muutos oli täydellinen ja äkillisempi kuin päinvastainen muutos
oli ollut. Miten hauskaa ja miellyttävää oli pukeutua tulematta
rasvaisen tahmeaksi. Nyt saattoi Uikkuakin vaatteiden liimautumatta
kiinni ihoon.
Pian tulivat Johansen ja toiset miehet kajakkiemme ja
tavaroit-temme kera. Johansen kertoi minulle, miten hyväsydämiset
englantilaiset olivat tervehtineet häntä ja Norjan lippua voimakkailla
hurraahuudoilla, kun he tulivat ja näkivät likaisen villapaidan
vieressä bamburuovon nenässä liehuvan lipun, jonka hän oli nostanut
minun kehoituksestani, jotta minä osaisin tulla takaisin. Matkalla
eivät he antaneet Johansenin vetää rekeä. Hänen täytyi kulkea
rinnalla kuten matkustajan. Johansenin mielestä oli tämä mukavin
kaikista niistä kulkutavoista, joita olimme käyttäneet ajojäätä pitkin
vaeltaessamme!
Hänetkin vastaanotettiin sydämellisesti ja pian oli hänessä
tapahtunut samanlainen muutos kuin minussakin.
Täällä elämme levossa ja rauhassa ja odotamme laivaa kotimaasta
ja kaikkea sitä, mitä tulevaisuus on mukanaan tuova. Meille tehdään
kaikki, mitä voidaan, talvisten kärsimystemme unhottumiseksi.
Sunnuntaina, heinäkuun 26 p:nä.
Vihdoinkin on laiva saapunut. Tänä aamuna heräsin siihen, että
joku ravisti minua jalasta. Se oli Jackson, joka ilosta säteillen ilmoitti
minulle, että »Windward» oli tullut. Hypähdin ylös ja katsoin
ikkunasta. Laiva oli jo lähellä jään reunaa. Se liikkui hitaasti etsien
paikkaa, mihin pysähtyä. Miten ihmeellistä laivan näkeminen! Miten
korkea oli sen takila! Ja runko oli kuin saari. Se toi mukanaan tietoja
suuresta maailmasta.
Niin sanoimme jäähyväiset kotimatkamme viimeiselle
pysähdyspaikalle, jossa meille oli osoitettu niin paljon ystävällisyyttä ja
vieraanvaraisuutta. Täysin purjein ja höyryin lähdimme elokuun 7 p:nä
kyntämään aaltoilevaa merta suotuisan tuulen vallitessa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
