Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
67
Elokuun 12 p:nä
näin taivaanrannalla jotakin mustaa häämöittävän. Mitä se oli? Minä
katselin sitä keulasta ja näin sen matalana ja tasaisena levenevän
etelää kohti. Yhä uudelleen ja uudelleen tähystelin sitä.
Se oli maata, se oli Norjaa!
Minä seisoin kuin kivettyneenä ja katselin yhä ulos yöhön ja
tuohon tummaan juovaan. Silloin valtasi minut pelko. Minkälaisia
tietoja saisin omaisistani?
Kun seuraavana aamuna nousin kannelle, olimme lähellä maata.
Olimme saapuneet paljaalle, alastomalle rannikolle, joka ei
ollutsenkut-suvampaa kuin maa, jonka olimme jättäneet, — mutta se oli Norjaa.
»Windward» liukui hiljaa ja huomaamatta liehuvin lipuin Vardön
satamaan. Ennenkuin ankkuri oli laskettu, olimme Johansenin kanssa
venheessä matkalla sähkösanomakonttoriin. Sitten alkoi kone
nakuttaa ja lähettää tietoja maahan ja maailmaan, että kaksi norjalaista
napaseuturetkikunnan jäsentä oli terveenä palannut kotiin ja että
»Framia» odotetaan syksyn kuluessa palaavaksi.
Pian oli koko kaupunki saanut tietää kahden vastasaapuneen
miehen nimet ja katsoessamme ulos ikkunasta oli katu täynnä ihmisiä ja
kaupungin kaikissa lipputangoissa ja laivojen mastoissa liehuivat
Norjan liput. Sitten alkoi sähkösanomien tulva! Vain hyviä uutisia! Nyt
oli surunaika päättynyt.
»Fram» oli vielä poissa. Mutta elokuun 20 p:n aamuna seisoi eräs
herra oveni edessä sähkösanoma kädessä ja sanoi tuovansa tietoja,
jotka tulisivat ilahduttamaan minua. Vapisevin käsin aukaisin
sähkösanoman.
»Fridtjof Nansen.
»Fram» saapunut tänään hyvässä kunnossa. Kaikki hyvin. Lähden
heti Tromsöhön. Tervetuloa kotimaahan.
Otto Sverdrup.»
Tuntui kuin olisin tukehtunut, enkä voinut sanoa muuta kuin: »Fram
on tullut!» Luin sähkösanoman yhä uudelleen ja uudelleen, ennenkuin
tulin vakuutetuksi, etten nähnyt unta. Sitten vallitsi sydämessäni
omituinen, iloinen rauha, jollaista en koskaan ennen ollut tuntenut.
Seuraavana päivänä laskimme Tromsön satamaan, jossa »Fram»
seisoi vankkana ja leveänä. Omituisin tuntein katselin sen korkeata
takilaa jä runkoa, jotka molemmat olivat niin tutut. Kun
viimeksi näimme laivan, oli se puoleksi hautautunut jäihin. Nyt keinui
se vapaana ja ylpeänä sinisillä aalloilla Norjan vesillä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
