Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
KN 9 (14
Hän kääntyi sitten rahanvartijansa puoleen:
— Kuule sinä! Anna ystävälleni Miinchhau-
senille. niin paljo kultaa, hopeata ja kalliita kiviä
kuin väkevin mies kantaa jaksaa. Mene!
Rahanvartija kumarsi herransa edessä maahan
asti. Padishah puristi lämpimästi kättäni ja päästi
meidät menemään.
2. Kuin tina tuhkaan
Arvaaa sen, ett’en minä vitkastellut hetkeä-
kään, täyttäessäni -armollisen herran suosiollista
käskyä. Panin noutamaan väkevän palvelijani. Hän
tuli, pitkä hamppuköysi mukanaan. Yhdessä läh-
dettiin sitten padishahin aarreaittaan, ja kun sieltä
takaisin tultiin, niin eipä sinne todellakaan paljoa
jäljelle jäänyt. Riensin sitten saaliineni tuota pikaa
satamaan, palkkasin suurimman aluksen ja nostatin
heti kohta ankkurin, saadakseni aarteeni turvalli-
seen kätköön, ennenkuin mitään kolttosia väliin
tulisi.
Pelkäsin pahaa, ja pahoin kävikin. Rahanvar-
tija jätti aarreaitan oven perässään auki — tur-
hapa olisi ollut sitä enää lukkoon pannakaan — ja
juoksi kuin henkensä edestä padishahin luokse il-
moittamaan, kuinka ylenpalttisellä tavalla minä olin
käyttänyt hyödykseni hänen majesteetinsa auliutta.
Padishah oli kuin pilvistä pudonnut ja katui nyt
ennen-aikaista päätöstään. Hän käski suur-amiraa-
linsa lähteä koko laivastolla ajamaan minua takaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
