Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 103
Myrsky taukosi vihdoinkin. Hiljainen tuuli
vaan työnteli laivaa. Näin se sitten meidän alus
ajelehti kolme pitkää kuukautta ja lienee kulkenut
suunnattomat matkat. Äkkiä jouduttiin ihan uusiin
oloihin. Meidän tuli kaikkien niin hyvä ja hauska
olla: nenään löyhähteli mitä suloisimpia balsami-
tuoksuja; itse merikin näytti nukkuneen —: se ei
ollut enää vehreätäkään värilleen, vaan valkoista.
Pian tuli maa näkyviin ja rannassa jonkun
matkan päässä satama, varsin avara meidän mie-
lestä. Laskettiin siihen. Vesi ei siinä ollutkaan
vettä, vaan makeinta maitoa. Noustiin maihin
ja huomattiin, että koko saari oli suunnattoman suuri
juusto. Kenties emme olisi siitä seikasta selvää saaneet-
kaan, ellei muuan merkillinen sattuma olisi johtanut
asian perille. Meillä oli laivassa matrossi, jolla oli
luonnostaan tavaton inho juustoa vastaan. Maihin
astuttuaan hän meni heti tainnoksiin. Toinnuttuansa
hän pyytämällä pyysi, että juusto hänen jalkainsa
alta otettaisiin pois. Ruvettiin peräämään: mies
oli oikeassa. Saari oli, kuten jo sanoin, yhtä ainoata
suurta juustoa. Enimmät asukkaat käyttivät ruoka-
naan maata jalkainsa alta. Yön aikaan täyttyivät
kuopat jälleen. Oli siinä maassa myös koko joukko
viinamäkiä. Niissä kasvaneita rypäleitä kun pu-
sersi, niin maitoa niistäkin läksi.
Saaren asukkaat olivat kookasta, solakkaa vä-
keä, useimmat yhdeksän jalkaa korkeita. Heillä oli
kolme jalkaa ja yksi käsi, aika-ihmisillä sitä paitsi
sarvi otsassa. Merkillisen nokkelasti he liikkuivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
