Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Mooseksen Kirja - 31 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ensimmäinen Mooseksen Kirja 9. 10. 11. 28
38
7. mutta isänne on kohdellut minua
petollisesti ja muuttanut palkkaani
kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole
sallinut hänen tehdä minulle mitään
vahinkoa. Ps. 105:14.
8. Kun hän sanoi: ’Pilkulliset olkoot
sinun palkkasi’, niin koko lauma kantoi
pilkullisia; ja kun hän sanoi: ’Juovikkaat
olkoot sinun palkkasi’, niin koko lauma
kantoi juovikkaita.
9. Niin on Jumala ottanut isänne
omaisuuden ja antanut minulle.
10. Mutta lauman pariutumisen aikana
minä nostin silmäni ja näin unessa, että
vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat
juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.
11. Ja Jumalan enkeli sanoi minulle
unessa: ’Jaakob!’ Minä vastasin: ’Tässä
olen’.
12. Niin hän sanoi: ’Nosta silmäsi ja
katso, kaikki vuohipukit, jotka astuvat
laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja
kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken,
mitä Laaban sinulle tekee.
13. Minä olen Jumala, joka ilmestyin
Beetelissä, jossa sinä voitelit patsaan ja
jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt
ja lähde tästä maasta ja palaja
synnyinmaahasi.’» 1 Moos. 28: 12 s- 32: 9.
14. Silloin Raakel ja Leea vastasivat
ja sanoivat hänelle: »Ei meillä ole enää
osaa eikä perintöä isämme talossa.
15. Eikö hän pitänyt meitä kuin
vieraita, koska myi meidät ja söi suuhunsa
meistä saamansa hinnan.
16. Niin, koko se rikkaus, jonka Jumala
on ottanut isältämme, meidän se on ja
meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki,
mitä Jumala on sinulle sanonut.»
17. Silloin Jaakob nousi ja nosti
lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään
18. ja kuljetti pois kaiken karjansa ja
kaiken omaisuutensa, jonka hän oli
koonnut, kaiken omistamansa ja
Mesopotamiassa hankkimansa karjan, mennäkseen
isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
19. Mutta Laaban oli mennyt
keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti
isänsä kotijumalat. Tuom. i7:5. is: 14,17.
1 Sam. 19: 13. Hoos. 3: 4.
20. Ja Jaakob lähti varkain
aramilai-sen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle
pakenemisaiettaan.
21. Niin hän pakeni kaikkinensa, lähti
j$L meni virran yli ja suuntasi kulkunsa
Gileadin vuorille päin.
22. Mutta kolmantena päivänä
Laa-banille ilmoitettiin, että Jaakob oli
paennut.
23. Silloin hän otti mukaansa heimonsa
miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän
päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin
vuorilla.
24. Mutta Jumala tuli aramilaisen
Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle:
»Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä
pahaa».
25. Ja Laaban saavutti Jaakobin.
Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle,
Laaban taas pystytti telttansa Gileadin
vuorelle.
26. Ja Laaban sanoi Jaakobille: »Mitä
oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt
minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni
niinkuin miekalla otetut!
27. Minkätähden pakenit salaa, läksit
luotani varkain? Et ilmoittanut minulle
mitään, ja niin minä en saanut saattaa
sinua matkalle iloiten ja laulaen,
vaski-rummuin ja kantelein,
28. etkä suonut minun suudella lasteni
lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet
menetellyt.
29. Minulla olisi valta tehdä teille
pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi
minulle viime yönä näin: ’Varo, ettet
puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa’.
30. Olkoon: sinä olet nyt lähtenyt
matkallesi, koska niin suuresti ikävöit isäsi
kotiin, mutta minkätähden olet
varastanut minun jumalani?»
31. Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille:
»Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä
riistäisit minulta tyttäresi.
32. Mutta se, jonka hallusta löydät
jumalasi, menettäköön henkensä.
Heimo-jemme miesten läsnäollessa tutki, mitä
minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi.»
Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne
varastanut.
33. Ja Laaban meni Jaakobin telttaan,
Leean telttaan ja molempien orjatarten
telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Ja
tultuaan ulos Leean teltasta hän meni
Raakelin telttaan.
34. Mutta Raakel oli ottanut
kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja
istunut niiden päälle. Ja Laaban penkoi koko
teltan, mutta ei löytänyt mitään.
35. Ja hän sanoi isällensä: »Älä vihastu,
herrani, siitä etten voi nousta sinun edes-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
