Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 4. Huhtikuu — April - O. G.: Radio-ilma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 4
RADIO
50
vat kapeiden laaksojen, leikkauksien y.m. kinu-
ta, saavat suurimpia häiriöitä aikaan. Ne vaih-
telut, jotka syntyvät yllämainittujen tuulien
vuoksi, ovat voimakkaiden itselatauksiensa
kautta huomattavia
Tuulen v o i m a. Tuulenvoima on kään-
täin verrannollinen potentiaaliin.
Savu ja tomu Savu, heikkokin, saa
suuriakin vaihteluita aikaan potentiaalissa.
Lumi ja hiekkatomu ei vaikuta vähemmin hai-
tallisesti. Niiden’ vaikutukset ovat kuitenkin
päinvastaisia, savu nostaa ja tomu laskee po-
tentiaalia.
Kosteus. Koska lämpö ja kosteus ovat
toisistaan riippuvaisia, niin vaikuttaa kosteus
potentiaaliin.
Sumu. Se vaikuttaa suuresti potentiaaliin
ja saa siinä vaihteluita aikaan. Maa-, laakso-,
jokisumut, heikoimmatkin niistä, vaikuttavat
sangen haitallisesti, koska niiden itselataus on
sangen suuri.
Zirruspilvet. Niiden ollessa noin
3—B km korkeudella eivät ne vaikuta mitään.
Rumuluspilvet. Niiden ollessa noin
I—31—3 km korkeudella ei ole minkäänlaista vai-
kutusta havaittavissa.
Ukkospilvet. Ne vaikuttavat lataus-
tensa vuoksi sangen haitallisesti, sillä niissä on
sangen usein 100.30000 volt/m kenttävoimak-
kuus.
Alaslyönti. Sade saa aikaan muutoksia.
Heikko ja raju sade vaikuttavat eri tavoin, jo
nelinkertaisestikin (iooo volt/m). Rajuilmalln
voi se olla 3000—4000 volt/m. Ukkosilmalla ei
10000 volt/m ole harvinaisuus.
Lumi Heikko lumisade vaikuttaa vähem-
män kuin suurempi ja raskaampi. Lumen ja
ilman välinen hankaus antaa tähän selityksen.
Ilman ominaisjohtokyky
1. Ilman sähköinen absorptio.
Ilmasähköisiä ilmiöitäkäsiteltäessä ei puhuta
vastuksista, vaan niiden käänteisarvoista, johto-
kyvystä. Määräävänä on myöskin se ilmiö, jota
Coulomb on lähemmin tutkinut. Sähköisesti
ladattu johto kadottaa myöskin latauksensa
tarvitsematta joutua maan tai toisen johdon
kanssa kosketuksiin. Coulomb määritteli lä-
hemmin tämän putouksen ja selitti sen olevan
riippuvaisen ilmasuhteista. Mutta vasta 1900
tekivät fysikot Elster ja Geitel kokeita, jotka
selvensivät sähkön hajaantumista. He huoma-
sivat, että sähköinen ilma absorptioi sähköisesti
ladattuja osia, ja kumosivat siihenastisen käsi-
tyksen, että lataus katoaisi ja häviäisi ilmaan.
Ilmassa vapaasti liikkuvat positiiviset ionit ve-
tää negatiivisesti ladattu esine puoleensa, jolloin
ne kadottavat positiivisuutensa ja neutralisoi-
vat vähitellen johdon latauksen Samat miehet
osoittivat vielä, että myöskin positiivisesti la-
datuissa esineissä tapahtuu neutralisoituminen.
Tästä johtuu, että voidaan olettaa atmosfärissä
olevan vapaita negatiivisia osasia.
Ilman absorptio vaihtelee keskimäärin 1—4%
minutissa. Voimakkaat voimaviivakentät, jot-
ka syntyvät puiden, tornien, antennien tai voi-
makkaiden potentialihäiriöiden vuoksi, voivat
kohottaa sitä 20 % minutissa.
Kesällä on absorptio suurempi kuin talvella.
Päivällä klo 11—2 se on suurin, pienin taasen
auringon nousun ja laskun aikana.
2. Päivän ja von vaikutteet.
Marconi jo aikoinaan huomasi kuuloyoiman
lisääntymisen auringon laskiessa tai noustessa.
Kuvasta 4 ilmenee kuulovaihtelut vastaanotto-
asemalla, joka on lähettäjästä lännessä tai
idässä. Päivällä on kuulovoima useimmiten
vakio. Yöllä se vaihtelee sangen paljon ja sitä ei
Kuva 3
a) normaalinen potentiaaliputous.
b) salamahäiriöt.
c) ukkosilman ja =pilvien aiheuttamat häiriöt.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
