Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyspäivät Bernin Alpeilla. Koiratarina, kirj. J. V. Widmann
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
26
ihailulla katselin minä miestä, joka on vallannut kor-
keimmat vuorenhuippumme, ikäänkuin se olisi leikin-
tekoa. Hän on jäntevä, oikea ylä-skottilainen, kotiseu-
tunsa vuorilta jo kiipeämiseen tottunut. Hänen seura-
laiselleen Mr. Hoarelle oli nousu Mönchillekuitenkin ollut
hiukan liikaa, ja niin he olivat eronneet. Ja melkein
tanssiaskelin jätti nyt Mr. Davidson Bäreckin, lausuen
kuivia pilasanoja meiringiläiselle oppaallensa, joka häntä
seurasi jonkin verran kömpelömpänä, mutta myöskin
suorana kuin kynttilä.
Kaikki tämä ei kuitenkaan auttanut minua saamaan
koiraani takaisin. Myöskin Mr. Davidsonilta ja hänen
oppaaltaan olin kysellyt sitä, luonnollisesti turhaan.
Niin kuljin minä edelleen masentunein mielin paluu-
tietä; en kuitenkaan voinut olla ihailematta kaikkea
minua ympäröivän, ihanan ylävuoristomaailman sa-
nomatonta loistoa ja usein myöskin virkistin itseäni jää-
kylmällä vedellä, joka sieltä täältä kallionrotkoista pul-
pahteli. Myöhäisen iltapäivän ja illan minä kulutin vielä
etsimiseen yläpuolisilta Grinderwaldjäätiköiltä ja kirjoi-
tin samalla sanomalehti-ilmoituksia sekä postikortteja
tutuille ravintolanisännille.
Toisena päivänä palasin jälleen Berniin, jalkaisin
Grinderwaldista Thunjärven rannalle asti, ja sieltä
edelleen höyrylaivalla ja rautateitse. Pieni toivo eli mi-
nussa vielä, että tapaisin kotona koirani, joka lopuksi
ehkä oli lähtenyt yksin paluutielle. Henkilöt, joille
tästä puhuin, nauroivat minulle. »Niin pieni eläin! Mitä
ajattelette?» Hi se todellakaan ollut siellä, ja minun
majakumppanini ottivat osaa minun suruuni, niiden
joukossa eräs rakas ystävä Wienistä, Johannes Brahms,
suuri mestari sävelten valtakunnassa, joka tänä yönä,
kuten usein ennenkin, mieltymyksellä majailikattoni alla.
Silloin aamulla heti kuuden jälkeen mikä ääni
kuuluu asuntoni lasioven takaa? Ja mikä koputus,
melu ja raapiminen! Kaikki juoksimme talon etehiseen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
