Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyspäivät Bernin Alpeilla. Koiratarina, kirj. J. V. Widmann
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
25
puuta, voimatta sitä auttaa siinä silmänräpäyksessä.
Pysyttäydyin siksi hiljaa ja laskeuduin vuoteelleni jäl-
leen, vapauttaakseni aamulla virkistynein voimin uskol-
lisen seuralaiseni hänen vankeudestaan.
Oli jälleen ihmeen ihana syksyaamu tahi oikeastaan
kaunis kesäpäivä, aivan pilvetön kesäpäivä minun var-
hain herätessäni. Ensimäinen tehtäväni oli luonnollisesti
kuunnella, kuuluisiko vuorelta mitään. Mutta siellä oli
kaikki hiljaista. Olisiko koira rauhallisesti alistunut
kohtaloonsa ja nukkuiko se kenties jonkunvanhan kuu-
sen juurella, kunnes minä sen noutaisin? Vai oliko se
yöllä koettaessaan hapuilla laaksoon syössyt kuiluun ja
jo saanut surmansa. Saattoivathan ketutkin tahi Ei-
gerin rotkoissa ei niinkään harvinaiset petolinnut uskal-
taa pikku koiran kimppuun, joka ei suurestikaan kyen-
nyt tehokkaaseen puolustukseen ja jonka äänikin oli
jo sen »heikkouden sanansaattaja».
Tällaisissa epäilyksissä minä nousin vuorelle tällä ker-
taa sitä puolta jäätikköä, mihin eilen olin koiran jät-
tänyt. Huutoni oli turhaa. Tunkeuduin aina viimeiseen
kallionseinämään asti, missä se oli vielä yön aikana ollut.
Ei mikään haukunta, ei mikään vingunta minulle vas-
tannut. Täällä ei siis koira enää saattanut olla. Niinpä
käännyin kappaleen matkaa takaisin ja nousin jäätikön
toiselle puolelle pieneen »Zur Bäreckin» ravintolaan asti,
jonne saavuin keskipäivän aikaan. Siellä olevat ihmiset
vakuuttivat minulle kuulleensa koiran ulvovan yöllä
aamupuoleen, neljän tienoissa, mutta ei sen koommin.
Minun vielä hänen kanssaan puhellessani lähestyi minua
soreavartaloinen, solakka englantilainen, opas mukanaan.
Hän härppäsi pullollisen limonaatia ja kertoi ohimennen
eilen nousseensa Jungfraun harjanteelle ja tänä aamuna
nopeasti ohimennen kavunneensa Mönchille. Tämä
lausuttiin yksinkertaisesti, vaatimattomasti, ilman
mitään kerskaamista. »Silloin te olette Mr Davidson?»
sanoin minä. »Se olen,» vastasi hän ja vilpittömällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
