Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
29
I.
Kahiseva kaisla lammin rannalla kumartui ja piilotti
lämpimän, tuttavallisen pesän, jossa Tuppukorvan äiti
piti ainokaisensa piilossa. Hän peitti sen lämpimästi
siroilla ruohonkorsilla ja hänen viimeinen äidillinen neu-
vonsa oli, kuten ainakin: »Pysy hiljaa ja pidä suusi
kiinni, tuli mitä tuli.» Tuppukorva, vaikka olikin lämpi-
mässä vuoteessaan, ei ollenkaan ajatellut nukkumista,
ja viisailla silmillään katseli hän palasta pienestä, v -
heriäisestä maailmastaan, joka hänen ylitsensä levisi.
Tuolla ylhäällä riitelivät keskenään harakka ja orava,
kuuluisia varkaita molemmat, ja yhtäkkiä oli Tuppu-
korvan kotipensas kiihkeän taistelun keskipisteenä.
Keltasirkku kaappasi sinisen perhosen tuskin kuuden
tuuman päässä hänen turvastaan, japurppuranpunainen,
mustapilkkuinen leppäkerttu, viittaillen tylpillä tunto-
sarvillaan, teki arvokkaana pitkän kävelyretken ruohon-
kortta pitkin ylös, toista alas suoraan pesän halki ja juuri
Tuppukorvan nenän ylitse. Tuppukorva ei kuitenkaan
liikahtanutkaan, hillitsipä vielä itsensä siihen määrin,
ettei edes räpäyttänyt silmiään eikä aivastanut.
Hetkisen kuluttua kuuli hän läheisestä viidakosta ou-
toa rapinaa, yksitoikkoista keskeymätöntä kahinaa,
ja vaikka hän kuuli sen milloin sieltä milloin täältä,
läheni se kuitenkin lähenemistään, mutta askeleita ne
eivät olleet. Tuppukorva oli viettänyt koko elämänsä
(hän oh silloin ainoastaan kolmiviikkoinen) rämeikössä,
ja kuitenkaan hän ei ollut koskaan mitään senkaltaista
kuullut. Hänen uteliaisuutensa oli luonnollisesti mitä
korkeimmilleen jännittynyt. Äiti oli kyllä häntä käske-
nyt pysymään hiljaa paikoillaan, mutta ainoastaan vaa-
ran hetkenä, eikähän tämä outo kahina ilman kuultavia
askeleita saattanut suinkaan merkitä mitään vaarallista.
Hiljainen kahina kävi aivan hänen lähitsensä, sitten
oikealle, sitten jälleentakaisin ja näytti lopullisesti loit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
