Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
tonevan. Tuppu tiesi, mitä oli tehtävä, sillä eihän hän
ollut enää mikään pikku lapsi; hänen velvollisuutensa oli
ottaa selko siitä, mitä siellä oli. Hän kohotti hennon,
täyteläisen ruumiinsa villojen peittämien lyhyiden koi-
pien nojaan, lykkäsi paksun päänsä yli pesän suojaa-
van seinän ja tähysteli uteliaana. Kun hän ei voinut
huomata mitään erinomaista, otti hän askeleen eteen-
päin ja huomasi olevansa vastatuksin hirvittävän
mustan käärmeen kanssa.
»Äiti», kirkui Tuppukorva kuolettavassa kauhussa,
kun hirviö hyökkäsi hänen kimppuunsa. Hän koetti
juosta kaikilla voimillaan, mitä hänen heikot koipensa
myönsivät. Mutta salamannopeudella oli käärme tart-
tunut hänen korvaansa ja kietoutui hänen ympärilleen
täynnä ahnasta halua nielaista hänetpäivällisateriakseen.
»Äiti, äiti», huusi pienokaisparka, kun kauhea peto
alkoi häntä kuoliaaksi kuristaa. Pian, sangen pian olisi
pienokaisen huuto kuitenkin tukahtunut; mutta silloin
tuli apu hädän hetkenä; pitkin askelin hyppi henkeään
pidättäen äiti. Hän ei ollut enää arka, pelokas emo-
jänis, joka on aina valmis vaikka varjoaankin pakene-
maan äidinrakkaus oli hänessä herännyt. Hänen ai-
nokaisensa avunhuuto oli hänessä synnyttänyt urhool-
lisuuden, ja hopsis, hyppäsi hän yli ilkeän käärmeen.
Harpatessaan löi hän lujilla, teräväkyntisillä takakäpälil-
lään voimakkaasti ja antoi käärmeelle sellaisen iskun,
että tämä tuskasta kiemurteli ja raivosta sihisi.
»Äiti», valitti aivan heikosti hänen pienokaisensa.
Ja äiti uudisti uudistamistaan hyppynsä ja löi joka hy-
pyllä yhä lujemmin jakiivaammin, niin että kammottava
matelija päästi pienokaisen korvan ja koetti tarttua
kiinni emojänikseen, mutta kaikki, mitä hän voi saada
suuhunsa, oli villatuppu. Emojäniksen voimakkaat is-
kut alkoivat tehdä vaikutuksensa; sillä pitkiä, verisiä
naarmuja oli syntynyt mustan pedon suomuiseen sel-
kään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
