- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
36

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - II - III

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

36
vin kalliin aikansa tutustuttaakseen oppivaisenpoikansa
seudun maantietoon, tuhansiin harhapolkuihin sinivattu-
ja orjantappurapensaiden välillä, ja Tuppu tunsine pian
niin hyvin, että hän saattoi löytää kotiin rämeikön halki
kahta eri tietä, poistumatta aina avuliaasta villistä
ruususta kauvemmaksi kuin korkeintaan viiden hyp-
päyksen päähän.
Ei kulunut kauvaa, ennenkuin jänisten viholliset huo-
masivat suureksi mieliharmikseen, että ihmiset olivat
keksineet jonkinlaisia uusia ohdakeaitauksia ja istutta-
neet näitä pitkiksi riveiksi peltojen ympärille. Nämä ai-
taukset olivat niin vahvoja, että kukaan ei voinut niitä
kaataa, ja niin teräviä, että ne armotta repivät rikki
taajimmankin turkin. Jokavuosi ilmestyi niitä yhä enem-
män jaenemmän, ja joka vuosi tuli asia yhä vakavam-
maksi vapaille metsänasujamille; ainoastaan jänöemon
ei tarvinnut tätä uudistusta ollenkaan peljätä; sillä suotta
ei hän ollut kasvanut villien ruusujen alla; mutta koirat
ja ketut, lehmät ja lampaat, niin, vieläpä itse ihmisetkin
repivät itsensä pahanpäiväisiksi näihin pelottaviin pis-
timiin, ja mitä kauvemmaksi tämä tähän asti tuntema-
ton ja peljätty ohdakepensas ulottui, sitä varmemmaksi
tuli maa jäniksille ja sitä levolhsemmin ne saattoivat
elää piikkilanka-aitauksen suojassa.
111.
Emo jäniksellä oh tämä ainoa jälkeläinen, ja Tuppu-
korva sai senvuoksi hänen jakamattoman rakkau-
tensa ja hoitonsa. Hän oh harvinaisen näppärä, voi-
makas ja viisas poikanen, onni hymyili hänelle, ja näin
kehittyi hän todelliseksi mallijänikseksi.
Äiti opetti poikaansa lakkaamatta perinpohjaisesti
tuntemaan metsätiedon salaisuuksia, mikä oli hyvää
syödä ja juodaja mikä vahingollista. Päivä päivältä näki
hän vaivaa häntä opettaessaan ja muodostaessaan hä-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0040.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free