Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - III
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
39
Hän opetti, että kun vihollinen lähestyy jakuntahtoo
sen ajoissa huomata, on parasta luottaa ennen kaikkea it-
seensä ja emoonsa, mutta myös sininärHin. »Älä kos-
kaan halveksi sininärhin varoitushuutoa!» oli äidin viisas
neuvo, »tosin se on vehkeilijä, pahantekijä ja varas, mutta
ei mikään jää siltä huomaamatta. Se tosin ei välittäisi
vähääkään, jos tuottaisi meille onnettomuutta, mutta,
kiitos metsäruusupensaan, se ei voi sitä tehdä, ja kun
sen viholliset ovat meidänkin vihollisiamme, on sinun
paras pitää sitä aina silmällä. Kun sinä kuulet tikan va-
roitushuudon, voit sinä luottaa häneen, sillä hän on re-
hellinen ja kelpo naapuri; mutta hän ei ole suorastaan
mitään sininärhin rinnalla, ja vaikka tämä usein valeh-
teleekin, saadakseen pahaa aikaan, voit kuitenkin aina
häneen luottaa, kun hän ilmoittaa pahoja uutisia.
Piikkilanka-aidan lävitse juokseminen vaatii lujia
hermoja ja sukkelia jalkoja, ja vasta myöhemmin elä-
mässään Tuppukorva koetti sitäkin taitoa; mutta kun
se oli tullut täyskasvuiseksi, olikin se hänen mieliurhei-
luaan.
»Se tuottaa paljon huvia sille, joka sitä ymmärtää»,
sanoi jänisemo. »Ensin juokset koiran edessä aivan suo-
raan eteenpäin ja annat sen hiukan lämmitä; annat sen
melkein saada kiinni itsesi ja sitten, kun olet siitä vaan
harppauksen matkan, viet hänet laajassa kaaressa täyttä
juoksuarinnankorkuista piikkilanka-aitaa vastaan. Olen
usein omin silmin nähnyt, kuinka koira tai kettu on koko
elinijäkseen tullut raajarikoksi, ja kerran näin suuren
metsäkoiran kuolevan siihen paikkaan; mutta vielä
useammin on joku kelpo jänis menettänyt henkensä,
uskaltaessaan tätä uhkarohkeata temppua.»
Tuppukorvalle opetettiin ajan varrella sellaista, jota
moni jänisei koskaan opi, se on »loukkoonpujahtaminen»,
joka; seikka ei ole niinkään yksinkertainen. Usein on
se viisaan jäniksen viimeinen pelastus, mutta ennemmin
tahi myöhemmin tyhmän jäniksen kuolema. Nuori jä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
