Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - III
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3
8
kin painautua maahan; sitte se juoksi kauas viidakkoon
ja lennätti sanoman »tule!». Tuppu lähti liikkeelle, mutta
ei voinut löytää häntä; hän tömisteli ja odotteli turhaan
vastausta. Tarkasti nuuskien se löysi emon jäljet ja seu-
raten tätä opasta, joka ohjaa varmasti kaikkia eläimiä,
mutta on ihmiselle tuntematon, hän samosi eteenpäin
ja löysikin onnellisesti; äitinsä piilopaikasta. Nämä oli-
vat hänen ensimäiset opinaskelensa vainuamisessa, ja
tämä etsimisen ja löytämisen vuoroleikki oli hänelle
suureksi hyödyksi hänen myöhemmän elämänsä monessa
vakavassa tapauksessa. Jo ennen ensimäisen oppijakson
loppua hän oli mestari kaikissa tempuissa ja koukuissa,
jotka ovat elinehtoja jänikselle, ja monissa hän osoitti
tavatonta kykyä, vieläpä joskus todellista neroakin.
Hän oli asiantuntija puiden ja kasvien erottamisessa,
todellinen taitelija sivuhypyissä ja kangistumisessa, hän
osasi sirosti hypätä joka esteen yli jakäyttää hyväkseen
jokaista tuulta ja tekeytyä kuolleeksi niin luonnollisesti,
että hän tuskin enää tarvitsi uusia taitoja. Ilman en-
nakkoharjoituksia hän tiesi, kuinka hänen oli käytettävä
hyväkseen piikkilanka-aitoja; sillä tämä temppu oli kaik-
kein uusimpia keksintöjä. Hänen mielihuvituksiaan oli
potkia hietaa ahdistajiensa silmille ja suuhun; hän osasi
tehdä taitehikkaita kaarroksia, hypätä aitojen yli,’ piir-
tää ympyröitä ja ennen kaikkea pujahtaa loukkoon, taito,
joka on tuonnempana tarkemmin kuvattava. Mutta
kaiken tämän ohessa se ei unohtanut, että »kangistumi-
nen» jamaahan painautuminen onkaiken viisauden alku ja
että villi ruusupensas on ainoa, jokaantaa varman suojan.
Aikaisin opetti emo häntä myös tuntemaan ja erotta-
maan kaikki vainoojansa ja vihollisensa ja varoitti häntä
unohtamasta taitoa vetää heitä oikein kelpo tavalla ne-
nästä. Sillä kaikilla niillä: haukoilla, pöllöillä, ketuilla,
koirilla, näädillä, kärpillä, kissoilla, pesukarhuilla ja
ihmisillä on oma tapansa ahdistaa jänistä,!ja kaikkiin
näihin vastuksiin tiesi viisas oppimestari apuneuvot.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
