- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
41

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - III

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

41
kuten tunnetun juutalaiskuninkaan, ainoastaan neljä
päivää.
Toinen loukko, Sananjalkaloukko, oli, kuten nimikin
osoittaa, sananjalkapensaan alla, aivan apilapellon vie-
ressä. Se oli ahdas, kostea, eikä soveltunut mihinkään
käytettäväksi, se kelpasi korkeintaan hädän hetkenä
viimeiseksi pakopaikaksi. Tämäkin oh murmelieläimen,
hyväätarkoittavan, ystävällisen naapurin tekemä, jonka
nahka kuitenkin valitettavasti sittemmin omistajansa
oman varomattomuuden vuoksi piiskansiiman muodossa
kiihotti Olifantin peltohevosten työvoimaa.
»Kävipä hänelle aivan oikein», arveli vanhus, »sillä
tämä ruoska on kasvanut varastetusta karjanrehusta.»
Tuppukorva ja sen äiti olivat nyt näiden molem-
pien loukkojen ainoat omistajat; mutta he kävivät niissä
niin harvoin kuin mahdollista, ettei mikään polun kaltai-
nenkaan ilmaisisi heidän vihollisilleen näiden viimeisten
pakopaikkain olemassaoloa.
Siellä oli myöskin ontelo pähkinäpuu, joka, vaikkakin
oli kovin rappiolle joutunut, kuitenkin joka vuosi ku-
koisti tuoreena ja tarjosi verrattomia etuja, koska sen
kolo oli molemmin puolin avoin. Tämä ontelo oli kau-
van ollut vanhanyksinäisen pesukarhun hallituspaikkana,
joka katsoi elämäntehtäväkseen sammakkojen pyydys-
tämisen, ja joka, kuten vanhat munkit, pidättäytyi kai-
kesta liharuuasta; kuitenkin epäiltiin, että häneltä ai-
noastaan puuttui tilaisuutta koettaa kerran saada jä-
nistä aamiaisekseen. Ja niin tapahtui, että hän sai erää-
nä yönä äkillisen kuoleman Olifantin kädestä, juuri ol-
lessaan hänenkanatarhaansa perusteellisesti ryöstämässä,
ja emojänis saattoi ottaa haltuunsa hänen tuttavallisen
kotinsa vähintäkään surematta poismennyttä, vaan päin-
vastoin todellista helpotusta tuntien.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0045.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free