Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - IV
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
42
IV.
Eräänä elokuun aamuna kultainen auringonpaistevir-
tasi yli rämeikön, ja jokainen lehti näytti kylpevän
lämpimässä loistossa. Pieni, ruskea suovarpunen keinui
kevyellä kaislalla lammikon pinnalla ja hänen ällänsä
kuvasti likainen vesi pari juomua sinisestä taivaasta ja
muodosti näistä ja vihreänkeltaisistavesivirvilöistä mitä
ihmeellisimmän mosaikin, pienen linnun peilikuva kes-
kellä. Rannalla seisoi taaja metsä täynnä reheviä vesi-
kasveja, jotkaloivat syviä varjoja ruskealle saraheinälle.
Pienen suovarpusen silmät eivät olleet tottuneet ot-
tamaan vastaan kaikkea tätä väriloistoa, mutta ne olivat
nähneet jotakin, joka meiltä varmaankin olisi jäänyt
huomaamatta, nimittäin että kaksi pientä, ruskeaa myt-
tyä vesikasvien leveiden lehtien alla oli eläviä olentoja,
joiden nenät eivät lakanneet edestakaisin liikkumasta,
vaikka ne siinä lepäsivät kuin kuolleet.
Siinä olivat äiti japoika, jotka molemmat mukavasti
loikoilivat suojelevain lehtien varjossa. He olivat va-
linneet tämän siimespaikan, koska se oli kiusallisille he-
voskärpäsille liiaksi ikävä ja he sen vuoksi saattoivat
nauttia täällä häiritsemätöntä rauhaa.
Jäniksenpojilla ei ole mitään varmasti määrättyjä
oppituntien aikoja, he oppivat kaiken päivää; sillä oppi-
tunnin valinta riippuu kokonaan olosuhteista ja se tulee
usein tarpeelliseksi ennenkuin voi aavistaakaan. Äiti ja
poika olivat tulleet hauskalle päivällislevolle tähän hil-
jaiseen paikkaan; mutta he eivät ehtineet siellä hauvaa-
kaan olla, ennenkuin äkkiä kajahti aina valppaansininär-
hin varotushuuto ja saattoi emojäniksen heti tunnustele-
maan nenällään ja korvillaan. Rämeikön takaa ilmestyi
Olifantin iso musta- ja valkopilkkuinen koira jatuli juuri
heitä kohti.
»Painaudu alas», huusi vanhus, »minä tahdon tuolle
narrille opettaa rämeikön tapoja.» Sitten hän mennä su-
hahti ja juoksi pelotta poikki koiran tien.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
