Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - IV
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
43
»Vau, vau», kajahti koiran kiihkeä haukunta sen lau-
katessa Tuppukorvan äidin jäljestä; tämä eikuitenkaan
päästänyt sitä lähelle, vaan vei sen sinne, missä mil-
joonat terävät o’at sen repivät verille, kunnes nahka
alkoi riippua sen hennoista korvista, hopuksi kulki hui-
ma ajo kaaressa suoraa päätä törröttävään piikkilanka-
aitaukseen, jolloin kiihkeä vainooja sai sellaisia haavoja,
että tuskasta ulvoen mennä hölkytti kotiinsa.
Kun emojänis sitten oh vielä piirtänyt juostessaan
kaksinkertaisen solmun ja useita muita taitehikkaita
kierroksia, haihduttaakseen jälkensä mahdollisimman
tarkkaan siltä varalta, että koira palaisi takaisin, tuli
hän jälleen poikansa luokse, ja huomasi hänen suuret,
uteliaat silmät selkoselällään istuvan pystyssä ja kau-
laansa kurkottaen katselevan tätä hauskaa urheilua.
Tämä tottelemattomuus suututti vanhusta niin, että
hän äkkiä sivalsi poikaansa takajalallaan, niin että tämä
teki kuperkeikan suinpäin mutaan.
Eräänä päivänä, kun jänikset juuri olivat asettuneet
runsaalle aterialleen apilaspeltoon, tuli punapyrstöinen
hiirihaukka ilmoista syöksyen heitä kohti. Äiti kohotti
takaj aikansa ilmaan halveksimisen merkiksi japakeni sit-
ten orjantappuroihin, jotkaseisoivat pitkin vanhaa metsä-
polkua ja jonne ryöväri ei luonnollisesti voinut seurata.
Se oli pääyhdystie puron luona olevan viidakon ja niin-
kutsutun »Uuninpiippu>>-risukon välillä, ja koska muuta-
mia köynnöskasveja oli kasvanut tämän eteen, rupesi
emojänis, hiirihaukkaa luonnollisesti silmällä pitäen, näitä
oksia pureksimaan poikki. Tuppukorva katseli häntä het-
kisen; sitten juoksi hän kappaleen eteenpäin ja nakersi
poikki muutamia köynnösiä, jotkavielä alhaalta päintuk-
kivat tien. »Se on oikein», sanoi äiti, »pidä juoksu-
tieti auki, ei liian leveinä, mutta ei myöskään liiaksi ah-
taina, sillä usein olet sinä niitä tarvitseva. Pure pois
kaikki köynnökset huolellisesti ja sinä olet jonakunapäi-
vänä huomaava, että olet ansoja katkonut.» »Mitä se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
