- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
48

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VI

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

48
»Mutta äiti, onhan hirveän hauskaa tätä tyhmää
koiraa narrata, ja onhan se sitäpaitsi terveellistä harjoi-
tusta. Jos se minua ahdistaisi kovin kiivaasti, niin voin-
han koputtaa ja silloin sinä saatat tulla avuksi ja viedä
hänet syrjäteille, sillä aikaa kun minä hieman vetäsen
henkeä.»
Sitten hyppäsi hän esille ja aivan keskelle Pompen
tietä, joka heti alkoi ahdistaa ja ajoi Puppua takaa, kun-
nes tämä aivan väsyi ja lähetti äidilleen koputussähkö-
sanoman, joka saattoi hänet heti kiiruhtamaan juoksuun.
Usein ymmärsi poikanen myöskin pidättää koiran kin-
tereiltään tekemällä viekkaan syrjähypyn. Sen kuvaa-
minen todistaa, miten perinpohjaisesti Puppu oli pereh-
tynyt metsäoppiin ja maantietoon.
Hän tiesi kyllä, että koira voi seurata parhaiten hä-
nen jälkiään, jos tämä suoraan laukkasi hänen peräs-
tään ja jos hän oli itsensä juossut kuumaksi. Jos hän
vaan saattoi löytää ylävän paikan, missä hän voi
puolisen tuntia häiritsemättömästi itseään vilvoitella,
kunnes hänen jälkensä ehtisivät kadottaa hajunsa, niin
tiesi hän olevansa turvassa.
Milloin hän väsyi jahdista, kääntyi hän lehdon liepeellä
olevaan meträruusuaitaukseen japiirsi sekasotkutien,kun-
nes sai syntymään niin monimutkaiset jäljet, että ne vii-
vyttivät koiraa melko lailla. Sitte juoksi hän suoraa
tietä keskelle metsää D:hen ja meni yhdellä hyppäyk-
sellä puunkannon E eteläpuolelle. Kääntyen D;n koh-
dalla kulki hän samaa tietä F:ään asti, hyppäsitästä syr-
jään ja juoksi G:hen, josta palasi takaisin J:hin ja odotti
täällä kunnes koira meni I:n ohi. Sitten hän läksi van-
haa tetänsä takaisin E:hen, jossa hän valtaavalla hyp-
päyksellä saavutti korkean kaatuneen puunrungon, ja
siinä kuvapatsaaksi kangistuen jäi odottamaan, mitä
edelleen tapahtuisi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0052.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free