Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VI
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
49
Pompelta meni paljon aikaa vaikeasti kuljettavan ruu-
supensasviidakon kohdalla ja hänelle kävi äärettömän
vaikeaksi löytää säännöttömiä ja jo melkein haihtuneita
jälkiä; kuitenkin saapui hän monen vaivan jälkeen vih-
doin D;hen. Tässä hän alkoi piirtää ympyröitä tällä ta-
valla päästäkseen jäljille, ja kun hän oli jälleenkulutta-
nut etsimiseen paljon kallista aikaa, tuli hän oikealle
tielle, mutta H:n kohdalla se jälleen äkkiä loppui. Toi-
sen kerran oh hänellä arvoitus edessään ja hän oli pako-
tettu, kuten ennenkin, juoksemaanuutterasti sinne tänne
löytääkseen oikean polun. Hänen piirinsä suureni suu-
renemistaan, kunnes hän äkkiä kulki ohi juuri sen puun-
rungon, jolle Tuppu oli asettunut lepäämään. Mutta
siinä ei ollut mitään vaaraa; sillä kylmänä, tyynenä päi-
vänä haju tuskin tuntuu alaspäin, ja kun Tuppu ei
hiiskahtanut eikä silmäänsäkään räpäyttänyt, juoksi
koira mitään aavistamatta ohi.
Jälleen lähestyi vainooja puunrunkoa ja tällä kertaa
sen alempaa puolta. Hän pysähtyi, nuuski sitä ja ajat-
teli itsekseen: »Totisesti, tässä haisee jänikseltä!» Jäljen-
haju oli jo kylmä ja puoliksi haihtunut; mutta yhtä
kaikki nousi hän rungolle.
Sangen kova koetus oli Tuppukorvalle, kun hän
näki valtaavan koiran nuuskien nousevan puunrunkoa
pitkin, mutta hänen,lujat hermonsa eivät jättäneethäntä
pulaan. Tuuli oli suotuisa, ja Tuppukorva oli tehnyt
4
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
