- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
52

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VII

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

52
takin aivan uutta Tupulle jatäytti hänet tähän asti tun-
temattomalla tunteella. Murhanhalu sai vallan hänen
viattomassa sydämessään; hän pureskeli tyhjää ham-
paittensa välissä ja päästyään muutamilla hyppäyk-
sillä vapaalle nurmikkopaikalle koputti hän juhlallisesti:
»Kopin kopin kopin!» joka merkitsee samaa
kuin; »kaita että menet pois minun alueeltani tahi si-
nut paha perii!»
Vieras teki ison V:n korvillaan, istui hetkisen suorana
kuin tukki ja antoi sitten, laskien alas etukäpälänsä,
kauvaksi kuuluvan merkin: »Kopin kopin kopin!»
Ja sota oli julistettu.
Lyhyin hypyin he kumpikin tekivät kierroksen,
kumpikin koettaen päästä tuulen alle ja väijyen tilai-
suutta hyökkäykseen. Muukalainen oh vankka, kookas
jänis, jonka jäntereet olivat hyvin muodostuneet;
muutamilla’ taitamattomilla käänteillä osoitti se kui-
tenkin kykenemättömyytensä ja kömpelyytensä ja
näytti selvästi, että se saattoi voittaa taistelunsa ai-
noastaan painonsa, mutta ei ketteryytensä avulla. Lo-
puksi se alkoi taistelun, ja Tuppukorva vastusti sitä
kuin pieni raivotar. Yhteen hyökätessään kohosivat
he korkealle, iskivät valtaavastitakakäpälillään, jämää-
hän kaatui pieni Tuppuparka. Vastustaja kävi silmän-
räpäyksessä hänen kimppuunsa, raasteli häntä hampail-
laan, ja pienen jäniksen täytyi jättää jälkeensä lukuisia
villakimppuja, ennenkuin hän jälleen pääsi jalkeilleen.
Kuitenkin oli hän nopeasti pystyssä ja pääsi pian väli-
matkan päähän, josta saattoi hyökätä. Jälleen iski hän
kiinni ja jälleen singahti hän maahan ja sai oikein sää-
littävästi selkäänsä, sillä hän ei ollut likimainkaan vas-
tustaj ansa veroinen. Pian kävi hänelle selväksi, että hän
voisi pelastaa henkensä ainoastaan nopean juoksunsa
ja paremman neuvokkuutensa avulla.
Haavoittunut kun oli, pakeni hän täyttä vauhtia
muukalaista, joka näytti ei ainoastaan haluavan häntä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0056.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free