Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
53
murhata, vaan myöskin tulla sen rämeikön yksinval-
tiaaksi, missä Tuppu oh syntynyt. Pikku jäniksellä oh
voimakkaat, vikkelät koivet ja erinomaiset keuhkot,
ja hänen lihava jaraskas vainoojansa oh pian luopunut
turhasta ajosta. Se tapahtuikin Tuppukorva paralle
aivan viime tingassa, sillä hän alkoi haavojensa joh-
dosta väsyä ja jäykistyä.
Tästä päivästä alkoi kauhujen aika. Tuppukorva
tiesi kyllä, mitä oh tehtävä, jos häntä ahdistivat
pöllöt, koirat, kärpät tahi ihmiset ja muut vaa-
ralliset ryövärit; mutta miten hänen olisi meneteltävä
toisen jäniksen ahdistaessa, sitä hän ei tiennyt, sillä koko
hänen taitonsa sisältyi »kangistumiseen», kunnes hän
keksittiin, jolloin hän sai turvautua nopeisiin koipiinsa.
Pieni äiti parka oli tuskasta ja kauhistuksesta aivan
hervottomassa tilassa, sillä hän ei voinut auttaa poi-
kaansa ja hänen täytyi vain tyytyä olemaan varmassa
piilopaikassa; mutta lihava tulokas löysi hänetkin. Hän
koetti sitä paeta, mutta ei ollut enää niin notkea kuin
poikasensa. Vieras ei tehnyt mitään yritystä häntä mur-
hata, hän teki päinvastoin hänelle rakkaudentarjouksia,
ja kun toinen häntä vihasi ja koetti pujahtaa hänen
kynsistään, kohteli tämä häntä varsin hävyttömästi.
Päivä päivältä tuotti hän emolle huolta väijymisillään
ja usein raivostuneena hänen pysyvästä vastenmielisyy-
destään ja vihastaan kaasi hän hänet kumoon ja kiskoi
villoja hänen hennosta turkistaan, kunnes hänen rai-
vonsa oli jäähtynyt ja hän jätti hänet joksikin aikaa
rauhaan. Hänen vakava tarkoituksensa oh ottaa Tuppu-
korva hengiltä, ja mitään pelastusta ei ollut juuritoi-
vottavissa. Eihän ollut mitään muuta rämeikköä, johon
hän saattaisi lähteä, ja jos hän, kerrankin torkahti,
täytyi hänen heti olla valmis juoksemaan henki-
kultansa edestä. Tusinan kertaa päivässä tuli paksu
julmuri hiipien paikalle, missä Tupulla oli tapana naut-
tia hyvinansaittua lepoaan; mutta joka kerta heräsi jä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
