Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VIII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
62
kaan eikä kukaan voinut hänelle ilmoittaa, mihin hän
oli joutunut;sillä hän nukkui viimeistä untansa ystävänsä
veden jäisessä helmassa, joka ei kerro mitään.
Pieni äiti parka! Todellinen sankaritar oli hän ollut,
kuitenkin ainoastaan yksi lukemattomista tuhansista,
jotka elävät sankaruuden nimeä vaatimatta ja vaikutta-
vat parhaansa mukaan pienessä maailmassaan ja lähte-
vät täältä ilman mainetta. Hän oli urhoollinen taisto-
lijatar kamppailussa olemassaolon puolesta, ja hän oli
laatua, joka ei koskaan kuole, sillä liha hänen lihaansa
ja henki hänen henkeään oli Tuppukorva, äiti eli hä-
nessä ja hänen kauttansa ja hän jalonsi rotuaan.
Tuppu asuu vieläkin rämeikössä. Olifant kuoli sa-
mana talvena ja hänen saamattomat jälkeläisensä jätti-
väträmeen piikkilanka-aitoineen villiintymään. Yhdessä
ainoassa vuodessa se muuttui läpipääsemättömäksi erä-
maaksi, uudet kukat ja ohdakepensaat kasvoivat ja re-
vityt piikkilangat muodostivat lukemattomia sortolinnoja
ja piiloloukkoja, joihinketut jakoirat eivät uskaltaneet
hyökätä. Ja siellä elää Tuppukorva vielä tänäänkin; hä-
nestä on tullut iso, vahva jänis, eikä hän pelkää keitään
kilpailijoita, lukuisaa perhettä kutsuu hän omakseen,
ja suloisen ruskean vaimon on hän noutanut itselleen,
en tiedä mistä. Siellä asuvat hän jahänen lapsensa lapset
varmaan vielä monta vuotta, ja siellä saattaa heidät
nähdä päivänpaisteisena iltana, kun vaan tuntee heidän
merkkinsä ja osaa niitä oikein käyttää.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
