Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Valkean jääkarhun elämäntarina.
Kirj. Charles G. D. Roberts.
Pitkän napavyöhykkeen yön salaperäisessä hämärässä
ja äärettömässä kylmyydessä, missä kuolema on laajo-
jen jää- ja lumiaavikkojen ainoa asukas, syntyi nuori,
valkea jääkarhu. Yli lohduttomain lakeuksien puhalsi
lunta tuiskuttava pohjoisnapatuuli milloin sumeana ja
karheana levitellen kristalliluntansa, jokatanssi ja pyöri
ja puri kuin teräs, milloin kylmänä jakirkkaana, suuren
pohjantähden levollisena sen hävittävää raivoa katsel-
lessa. Milloin tuuli vaikeni, oh hiljaisuus myöskin pelot-
tava; sanomaton kylmyys hallitsi rajattomasti tätä tyh-
jää maailmaa. Ajoittain kelmeni tähtien kylmä tuike,
ja aamunkoitteessa leimahteli sinertävä sähköinen valo
ja hieman epämääräinen sinisenpunerva väreily kauhis-
tavassa hiljaisuudessa taivaan kannen alla.
Mutta nuori valkea jääkarhu -
hänen äidillänsä oli,
vastoin rotunsa tapoja, ainoastaan yksi lapsi eikä kahta
ei tuntenut kylmyyttä eikä uuvuttavaa yksinäisyyttä,
ei nähnyt ollenkaan ikuista yötä, ei liikkumattomia tähtiä
eikä revontulten kylmää ja ilotonta tanssia. Vuoteella
kahden kallion välissä, yllään seitsemän tahi kahdeksan
jalankorkeudelta lunta, makasi hän äidin lämpimän tur-
kin rinnalla, varmassa suojassa maailmalta, yöltä ja
kylmyydeltä. Äiti, jonka lämmittävä hengitys piti pie-
nen kaarevan aukon suojelevassa lumikatossa, kulutti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
