Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
■67
karhun tähän asti vain lihaan tottuneelle mahalle tun-
tui hyvin suloiselta.
Mutta ei ollut ravinnon etsiminen aina näin yksinker-
taista. Emäkarhulla oh tyydytettävänä valtaava nälkä,
sekä omansa että vierellään olevan voimakkaan nuoren
karhun, joka lakkaamatta käytti hänen elämänsä ja
voimansa lähdettä. Milloin hän näki hyljeparven lepää-
vän jollakin näkyvällä paikalla autiolla rannalla, minne
ei saattanut huomaamatta hiipiä, läksi hän jostakin
suojatusta paikasta sukeltamaan veteen ja ui niin ve-
den peittoon, että ainoastaan hänen kuononsa kärki
näkyi vedestä.
Viekkaimmalle ja varovaisimmallekaan silmälle ei
tämä veden pinnalla uiva nenä näyttänyt miltään vaa-
ralliselta. Se näytti vain pieneltä jääpalalta, mihin oli
tarttunut joku jäätynyt kasvi, tahi hieman häämöttä-
vältä sammalelta, eroten vain siinä, että se liikkui halki
tanssivien aaltojen välittämättä virrasta taikka tuu-
lesta. Koska hylkeet eivät meren puolelta odottaneet
mitään vaaraa, niin eivät ne paljoa välittäneet niinmität-
tömästä esineestä kuin aalloilla uivasta, eteenpäinliikku-
vasta nenästä. Kun emäkarhu oli päässyt tarpeeksi lä-
helle hylkeitä, jotka eivät mitään pahaa aavistaneet,
vaan jääkentällä vain kellittelivät ja päivää paistatteli-
vat, niin veti hän keuhkonsa täyteen ilmaa, sukelsi alas,
ui jälleen niin pian kuin mahdollista eteenpäin ja iski
käpälänsä lähimpään hylkeeseen.
Mutta eräänä päivänä teki hän huomion, joka oli vä-
hällä viedä äidin nuorelta karhulta, ja nuori karhu, joka
odotti uteliaana jääkasan takana, sai opin, jota hän ei
koskaan unhoittanut.
Rosoisella jäällä pesänsä vieressä loikoili kaksi pyö-
reää mursun poikasta, samalla kun heidän äitinsä kuor-
saten piehtaroi vedessä. Naaraskarhu katseli vasikoita
minuutin tahi kaksi nälkäisin silmin, sitten käänsi hän
selkänsä tuolle hauskalle näylle, ja marssi maalle päin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
