Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
68
jääkunnaitten ja vuorien vähin, ja nuori karhu kulkea
hölkytti tyytyväisenä hänen vierellään.
Tuskin oli hän päässyt mursunpoikasten näköpiiristä,
kun hän jo joudutti askeleitansa, niin että karhun poi-
kasella oli aika juokseminen voidakseen pysyä perässä,
kiersi mursujen pesälle ja ryömi salaa toiselta puolen
paikalle, missä vasikat lepäsivät. Tuuli puhalsi lujasti
häntä vastaan, hänen pehmeät käpälänsä eivät synnyt-
täneet mitään ääntä, ja hän itse pysyttelihe kokonaan
näkymättömänä. Varovaisesti katseli hän liikkeelle
lähteneen jääkunnaan takaa ja näki, että eräs lehmistä
oli noussut maalle ja asettunut vasikkojensa viereen päi-
vällislevolle. Silloin veti hän päänsä takaisin ja alkoi tark-
kaavaisesti tutkiskella kaikkea nenällään jakorvillaan.
Nuori karhu jäi jäljelle. Vihdoinkin hän oh niin kau-
kana, että uskalsi ajatella hyökkäämistä. Tuskin kah-
denkymmenen jalan päässä hän kuulee lehmän unisen
henkäyksen jäällä ja toisten loiskinan vedessä. Silloin
hän kokosi jänteittensä kaikki voimat, kunnes hän oli
jännitetyn jousen kaltainen, jahyökkäsi piilopaikastaan
nukkuvien kimppuun.
Kun turmio näin valkean karhun muodossa uhkasi
nukkuvia, heräsivät lehmä ja vasikka hirveässä kau-
hussa jakoettivat äkkiä vierähtää veteen. Vasikalle se
oli kuitenkin myöhäistä. Hän teki vaivaloisen liikkeen
päästäkseen pelastavaan elementtiin ja päästi kauhean
epätoivoisen äänen, ikäänkuin olisi tietänyt että turmio
häntä uhkasi. Raskas isku kohtasi häntä niskaan, ja
samalla kun hän jäällä levitteli kömpelöitä eviänsä voi-
mattomana ja velttona, tarttui karhu häneen äkkiä kiinni
ja alkoi kuljettaa häntä mukanaan. Kuitenkin huomasi
emäkarhu samassa silmänräpäyksessä hirveän, kömpelön
olennon ryömivän jäällä edestakaisin. Hän oh lujasti
vakuutettu, että se oli vasikkavainajan äiti eikä sen
vuoksi enää kiiruhtanut. Mutta emämursut olivat hä-
nen petollisia vastustajiaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
