Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
73
Mutta kun kesä alkoi kadota yhtä nopeasti kuin oli
tullutkin, näki nuori karhu olevansa yksin kauhistutta-
vassa maailmassa, ja se tapahtui näin. Eräänä päivänä,
kun he olivat nälkäiset jahänen äitinsä oli tullut jahdista
saamatta mitään saalista, toi tuuli kallioharjänteen takaa
väkevän ja suloisen tuoreen veren hajun. Varovaisesti
kuin kissa hiipi emäkarhu kallioiden ympäri ja nuorikar-
hu hiipi hänen jälkeensä hiljaa käpälillään. Sitä, mitä
he nyt näkivät, eivät he olleet koskaan ennen nähneet.
Lähellä rantaa oli kolme ihmistä nylkemässä japaloitele-
massa hylkeitä. Nuori karhu jäi äkkiä seisomaan. Hä-
nen luontainen vaistonsa varotti häntä, että ihminen on
vaarallinen, mutta vanhalta emäkarhulta, jolle ihminen
myöskin oli tuntematon, himmensi hänen vaistonsa tässä
silmänräpäyksessä hänen hidas järkensä. Sitäpaitsi oli
hän pahalla tuulella siitä, että nämä vieraat tunkeilivat
hänen jahtialueillensa. Ja mitä mitättömiä muukalaisia!
Jokaisenheistä, sen hän tunsi, voisi hän yhdellä käpälän-
iskulla kaataa maahan. Hänen silmänsä alkoivat vihe-
riöinä loistaa ja varovaisena ja viekkaana,pää eteenpäin
ojennettuna ja kita auki asteli hän julmistuneena jouk-
koa kohti, odottaen näkevänsä, että he heti pakenisivat
merelle ja jättäisivät saaliin.
Hänen tullessaan lähemmäksi keskeyttivät miehet
työnsä, nousivat ylös ja katsoivat häntä. Ensiksi he ei-
vät tehneet mitään, mutta huomatessaan, että oli tosi
edessä, meni kaksi heistä sivulle ja otti maasta jotakin,
joka näytti kahdelta pitkältä, auringonvalossa kimalta-
valta seipäältä. Sitte tuli toinen heistä esille ja suuntasi
kepin häntä kohti, niin että näytti siltä, kuin se olisi ollut
vaatimus taisteluun. Vihaisesti möristen hyökkäsikarhu
häntä kohti. Kepiltä näyttävän kapineen sisästä välähti
salama, ukkonen jyrähti ja pieni sininen savupilvi liiteli
kuin henki aalloilla. Se olisi voinut olla itse vanhan emä-
karhun sielu, kun hän vastustellen palasi samaan kau-
heaan ja autioon maahan, josta hän oli syntynytkin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
