Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valkean jääkarhun elämäntarina. Kirj. Charles G. D. Roberts
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
74
Sillä heti kun tämä. pilvi hajosi, kaatui hän ja jäi liikku-
matta makaamaan.
Luoti oli lävistänyt hänen otsansa. Kun nuori karhu
näki äitinsä kaatuvan, valtasi hänet kauhu ja hän syök-
syi takaisin kallioiden väliin, kääntyi sitten ja juoksi
minkä kerkesi ja niin kauvan, että voimat loppuivat.
Hän huomasi olevansa jälleen pienessä suojatussa laak-
sossa, jossa hän äitineen oli usein makeita ruohoja syö-
nyt; sitten ryömi hän kaihon alle jalepäsi siellä tuntikau-
den kauhuissansa eikä uskaltanut hievahtaakaan.
Karhun poikanen tunsi hirveätä tuskaa ja epämää-
räistä pelkoa koko olennossaan. Pian ahdistivat häntä
kuitenkin vieläkin ankarammat nälän tuskat pyjmtiin, ja
hän tottui vähitellen uuteen elämään. Hän oli luonnoltaan
viekas, viisas ja taitava, ja kun pohjoisen napavyöhyk-
keen lähenevä pitkä yö alkoi heittää varjojansa jäälle ja
kallioille, olivat hänen lantionsa rasvan ympäröimät.
Laaksoissa alkoivat ruohot kiven juurissa paleltua ja
kadota ensimäiseen lumimyrskyyn.
Silloin valtasi uneliaisuus nuoren karhun, vaisto jahe-
räävä muisto veivät hänen askeleensa kauvas sisämaa-
han etäälle aaltojen kumeasta kuohusta ja jäätä kal-
vavista virroista, kunnes hän löysi korkean kallion juu-
relta paikan, suojapaikan* jonka ympärillä oli ikuinen
jää. Se oli sama paikka, jossa hän oli syntynyt, jatähän
majaansa kyyristyi hän kokoon ensimäistä talviuntansa
nukkumaan; ja tuskin oh hän ehtinyt nukkua, kun jo
yhtämittaisen yön alkaessa hämärtää paksu lumikerros
laskeutui ja peitti hänet varmaan suojaan.
Ja kun kevät lyhyenä, ikäänkuin peljäten, tuli näille
autioille seuduille, oli nuori karhu suuri ja vahva ja eli
omienkäpäliensä työstä. Tällä kertaa ei sattunut kevät-
myrskyjä. Lämmenneet virrat olivat ilman tuulen tuot-
tamaa väkivaltaa tunkeutuneet jääkerrosten läpi. Niin-
pä tapahtuikerran, että nuorikarhu huomasi eräänä päi-
vänä leveän juovan itsensä ja mannermaan välillä. Hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
